maanantai 19. lokakuuta 2015

Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu – Kultaiset tyttökirjaklassikot (2015)


Aina joskus mietin, millainen olisin, jos en olisi koskaan lukenut tyttökirjoja. Jos en kantaisi mukanani Annaa, Emiliaa, pikku naisia ja pikku prinsessaa, preerioiden Lauraa, Lottaakin. On jotenkin mahdotonta ajatella se kaikki itsestään pois, kuvitella minuus jossa näiden sankarittarien vaikutusta ei olisi.

Uskon, että kirjallisuus vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisiksi ihmisiksi tulemme – etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin minuus on vasta nupullaan ja monella tavalla puhdas, vapaa ottamaan vastaan. Ja toisaalta: lapsikin valitsee kyllä luettavakseen mieluiten juuri sellaisia kirjoja joista pitää. Niinpä myös pieni Katja, jolla taisi jo olla jonkinlainen myötäsyntyinen mieltymys menneeseen, piti erityisen paljon juuri vanhanaikaisista tyttökirjoista, vaikkei niitä kaikkia varmaan tullutkaan kirjaston hyllyistä löytäneeksi. Ja niin, tietysti, voihan sitäkin miettiä, mikä milloinkin onkaan syy ja mikä seuraus... Ja tietenkin minuuden rakentuminen on kirjallisuuden vaikutuksia monimutkaisempi prosessi, mutta silti ajattelen, että luettu vaikuttaa merkittävästi identiteettimme ja minuuskäsitystemme hahmottumiseen.







Tällainen kirja kuin Sara Kokkosen vasta ilmestynyt Kapina ja kaipuu – Kultaiset tyttökirjaklassikot (2015) on tyttökirjojen uskolliselle ystävälle tietenkin mitä ihanin opus. Luin heti ilmestymisen jälkeen (ennen blogiaikaani) myös Kokkosen suomalaisia tyttökirjoja käsitelleen Rasavillejä ja romantikkoja – Rakkaat suomalaiset tyttökirjat (2013), josta siitäkin pidin todella paljon. Harmittelen, etten toistaiseksi vieläkään omista tuota kirjaa, sillä se, niin kuin tämä, on juuri sellainen jonka pitäisi olla hyllyssä, valmiina tartuttavaksi milloin vain.

Tämä teos, Kapina ja kaipuu, esittelee nyt kymmenen ulkomaista tyttökirjailijaa: mukana ovat Louisa May Alcott, Susan Coolidge, Frances Hodgson Burnett, Jean Webster, Lucy Maud Montgomery, Laura Ingalls Wilder, Helen Dore Boylston, Carolyn Keene, Martha Sandwall-Bergström ja Merri Vik. Teoksessa esitellään siis myös kaikki omat ulkomaiset tyttökirjailijasuosikkini: Montgomery, Alcott, Burnett, Ingalls Wilder, Vik. Kaikki esitellyt tyttökirjailijat ja -kirjat eivät toisaalta ole minulle erityisen läheisiä, eivät kovin tuttujakaan. En koskaan lukenut esim. Neiti Etsiviä, ainakaan mahdollista koekappaletta enempää. Viisikot riittivät kai ruokkimaan arvoituskirjatarpeitani, muuten luin mieluiten toisenlaisia kirjoja. Sellaisiakin tyttökirjoja joukossa on, joiden lukemisesta en ole aivan varma: saattaa olla, että olen lukenut esim. Boylstonin Helena-sarjaa, mutta muistikuvani siitä ovat hyvin hatarat, käytännössä olemattomat. Ehkä on niinkin, että toiset kirjat vain jättävät toisia suuremmat jäljet.

Pidän siitä, että Kapinassa ja kaipuussa on kunkin kirjailijan kohdalla sekä elämäkerrallista esittelyä että lukijoiden kokemuksia heidän kirjoistaan – ja niin, tietysti siitäkin, että oma erityissuosikkini Lucy Maud Montgomery saa siinä ruhtinaallisesti sivutilaa. Esittelyjen kautta teos tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa kirjailijattarien elämästä ja mukana on myös listat suomennetusta tuotannosta. Enpä ainakaan itse tiennyt esim. sitä, että Alcottin lapsuudenperhe eli jonkin aikaa omavaraisessa utopiayhteiskunnassa (niin, jotkut ehkä arvaavatkin, että sympatiapisteeni perheelle ovat näin ollen suuret – etenkin kun lopulta osoittautui, että tuon ”yhteiskunnan” miesväki mieluummin filosofeerasi kuin puuhasi pellolla, nimim. eräs filosofeeraava utopisti ;)). Teoksessa tulee hienosti esiin myös se, kuinka tyttökirjailijat sekä teoksissaan että omassa elämässään näyttivät mm. kouluttautuvan naisen mallia: vaikka tyttökirjojen arvomaailma on tyypillisesti hyvin perinteinen, nämä kirjailijattaret näyttivät lukijoilleen myös toisenlaisia mahdollisuuksia, ja kirjoittavina naisina he olivat jo sinänsä tervetullut roolimalli.

Kirjasta välittyy myös se ihana ajatus, kuinka jokainen lukija omalla tavallaan ottaa rakkaimmat kirjansa omikseen – se, että Anna ja Emilia ja Laura ja muut kirjasisaremme ovat meidän kaikkien ikiomia samaan aikaan. Ja siinähän se juuri onkin, kirjallisuuden ihmeellinen voima: kyvyssä koskettaa niin monia sydämiä. Ihanaa on sekin, että vanhoilla rakkailla tyttökirjoilla on yhä uusia lukijoita: niin ne jatkavat elämäänsä yhä uusille sukupolville, nämä rakkaat kirjat.

Niin. Minä(kään) en olisi minä ilman näitä rakkaita tyttökirjasiskojani. Minulle rakkain sukulaissielu on ehdottomasti Vihervaaran ihana Anna. Harvoin kykenen nimeämään vain yhtä kirja(sarja)a, mutta tyttökirjojen kohdalla se rakkain taitaa olla selvä. Meissä, minussa ja Annassa, on sopivasti samanlaisuutta ja erilaisuutta – niin kuin läheisissä sisaruksissa tai hyvissä ystävissä ainakin. Annan ohella tärkeitä kirjallisia sisariani ovat myös Uuden Kuun Emilia, Laura, pikku naiset ja pikku prinsessa, se aina niin hassunkurisiin kommelluksiin joutuva Lottakin. Suomalaisten tyttökirjojen puolella minulle on erityisen rakas ihana Iris-rukka. Tiinaakin luin koko sarjan, mutta hänestä ei tullut ihan samanlaista sisarta.


Mikä on sinun suosikkityttökirjasi?
Ketä tyttökirjasankaritarta ilman et ehkä olisi juuri sinä?


Ja niin: teos jättää muuten jälkeensä myös ihanan kaipuun lukea taas näitä armaita kirjoja... Siispä silittelen tyttökirjahyllyäni ja mietin, keneen siskoistani ensimmäiseksi tarttuisin... Annaanko, vai sittenkin johonkin toiseen... Voisi olla hyvä hetki hellitellä itseään jollakin näistä rakkaista.
 
Suosittelen Kapinaa ja kaipuuta lämpimästi kaikille tyttökirjojen ystäville! Teos on juuri niin helposti lähestyttävä ja lämmin kuin Kokkosen aikaisempikin teos, ihanasti tyttökirjakirjallisuuden näköinen ja oloinen. Lisäpisteet minulta saa vielä kaunis Wendelin-kansi ♥


**********


Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu – Kultaiset tyttökirjaklassikot.
279 s. Avain 2015.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.


14 kommenttia:

  1. Tämä pitäisi lukea! Tyttökirjat ja niiden kirjoittajat ovat niin ihania <3 On mielenkiintoista lukea heidän elämästään ja että he ovat olleet itsenäisiä ja tienanneet kirjoillaan aivan itse :)

    Suosikkityttökirjani... Varmaankin kaikki L.M.Montgomeryn <3 Toiseen kysymykseesi on vaikea keksiä ketään erityistä, mutta Tarinatyttöä "Sara, tarinatytöstä" ihailen, ja toivoisin olevani yhtä persoonallinen ja hyvä kertomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisikin kyllä ihan sinullekin <3 Tyttökirjat kirjoittajineen ovat kirjallisuushistorian aarteita ja todellakin nämä kirjailijat ovat näyttäneet kelpo esimerkkiä.

      Montgomeryn kirjat ovatkin kyllä kaikkein ihanimpia <3 Minä en tosin ole lukenut likimainkaan kaikkia uudempia käännöksiä: Annat ja Runotytöt olen lukenut lukemattomat kerrat, mutta esim. juuri Tarinatytön maailmaan en vielä ole oikein osannut astua. Ihanaa että sinä olet :)

      Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Jaan näkemyksesi ihanista tyttökirjoista ja kirjallisuuden vaikutuksista elämään, mutta myös myötäsyntyisestä hakeutumisesta selaisten kirjojen pariin, jotka ovat ominta.Tämä kirja on todella mielenkiintoinen katsaus tyttökirjoihin ja kansi on tosi IHKU:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todellakin ihana ja mielenkiintoinen kirja kaunista kanttaan myöten <3 Kiitos kommentistasi!

      Poista
  3. <3 (Sattuneista syistä ei muuta tähän, mutta palaan pian moneen juttuun.)

    T. Tyttökirjafani ja osin -työläinenkin, kaimasi Lumiompusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 sinullekin kaimani! Ihanan kirjan äärellä olet saanut olla. Palaillaan <3

      Poista
  4. Minuun on vaikuttanut kaikkein eniten Emilia. Eikä välttämättä pelkästään hyvällä tavalla :D! Mutta kyllä, Uuden kuun Emilia on minun. Hyllystä löytyy kaikki kolme Emiliaa ja kaikki eri painoksina, mikä on jotenkin hauskaa. Viimeinen, Runotyttö etsii tähteään, on vanhin, ja jos joskus edes selaan sitä uudempana suomennoksena, olen ihan huonona, koska minusta ainoa oikea suomennos on tuo vanha, joka löytyy omasta hyllystä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilia onkin ihana, minullekin hän on Annan ohella tärkein. Ja hih, ehkä ne vaikutukset ovat itse kunkin kohdalla vähän moninaiset :) Ne kaikkein vanhimmat painokset olisi kyllä ihanaa saada käsiinsä näistä kaikista, sekä Annoista että Emilioista, vaikka punaraitaselkämys onkin minulle lapsuusaikojen vuoksi rakkain <3 Kiitos kommentistasi!

      Poista
  5. Oi, Lotta-kirjat! Muuten olen ollut aika "huono" lukemaan tyttökirjoja, muistan lukeneeni ensimmäisen Anna-kirjan moneen kertaan mutta jätin sarjan kesken. Oliko se niin että Annan elämä alkoi pyöriä jonkun sulhasehdokkaan ympärillä, romantiikkaa hyi yök - ei kiinnostanut silloin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lotta-kirjat ovatkin hauskoja, luin yhden ehkä pari vuotta sitten ja hekottelin riemastuneena - nyt ajattelinkin, että jonakin hetkenä voisin taas lukaista pari Lottaakin, hyvä tuuli lienee taattu :) Ja juu, kyllähän Annan elämässä on sitten vähän sitä romantiikkaakin - minuun sekin kyllä upposi jo pienenä, oi Gilbert :) Kiitos kommentistasi!

      Poista
  6. Voi, ihanasti kirjoitat tästä teoksesta ja omista kokemuksistasi tyttökirjojen parissa!

    Minulle rakkain tyttökirahahmo oli Pikkunaisia-teoksen Jo, josta löysin sellaisia ominaisuuksia joihin ujona, mutta jollakin lailla salaisesti villinä halusin samaistua. Ja Jo kirjoitti niin kuin minäkin lapsena oikeastaan aina.

    Iloa keskiviikkoosi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3 Tyttökirjat ovat kyllä niin ihania ja rakkaita, eikä niistä onneksi tarvitse koskaan kasvaa ohi. Jo on ihana myös, minullekin hän taitaa olla pikku naisista se tärkein... Ja hih, ujo mutta salaisesti villi, jotenkin tutunoloinen luonnehdinta erään toisenkin kohdalla... :) Iloa sinunkin keskiviikkoiltaasi <3

      Poista
  7. Anna, ehdottomasti. Mutta rakastin Mary Marckin, Alcottin, Hodgson Burnettin, Anni Swannin, ja muiden tyttöjä myöskin :-D Olisin mielelläni ollut Hertta :-D
    Merja Otavan Priska ja Rauha Virtasen Seljan tytöt ovat myös listallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi tähän vanhaan kirjoitukseeni, ilahduin kovasti kun huomasin - nyt viiveellä vasta - että olet käynyt tämän lukemassa ja kommentinkin jättämässä :)

      Anna on kyllä ihanista ihanin, aina vain <3 Mutta monia muitakin ihania tyttökirjasisaria kyllä on, rakkaiden tyttökirjojen lumo ei haihdu.

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!