Päivänsankari vuonna 1873, todennäköisesti Albert Edelfeltin piirtämänä.
(Wikimedia Commons)
**********
Alas kalliolta lapsi riensi,
Äitins luoksi riensi hän,
Lausui loistavalla katsannolla:
Nähnyt olen taivaan maan.
"Mitä haastelet, mun pienoseni,
Mitä taivaan kaukamaast'?
Missä näit sä autuaitten mailman?
Sano, kultaomenain."
Vuoren harjanteella kauan seisoin,
Katsahdellen koilliseen,
Siellä näin mä nummen sinertävän,
Honkametsän kaukasen.
Puitten kärjill' näin mä kunnaan kauniin,
Armas päivä paistoi siell',
Ylös kunnaan kiirehelle juoksi
Kultasannotettu tie.
Tämän näin ja sydämmeni riutui,
Kyynel juoksi poskellein,
Enkä ymmärtänyt miksi itkin,
Mutta näinhän taivaan maan.
"Ei, mun lapsein; sineydess' ylhääll'
Taivaan korkee sali on,
Siellä lamput, kultakruunut loistaa,
Siell' on istuin Jumalan."
Ei, vaan siellä, missä ilmanrannall'
Kaukametsä haamottaa,
Siellä ompi onnellisten mailma,
Siellä autuaitten maa.
Aleksis Kivi: Kaukametsä
**********
Missä se lienee, autuaitten maa?
Sielläkö missä Kaukametsä haamottaa...
Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!
Samoin! <3 Me leivoimme päivän kunniakis karjalanpiirakkaa muiden suomalaisten kanssa, jotka asuvat täälläpäin, aiemmin ei ole tullut ajateltua päivää tarkemmin...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pearl Clover! Onpa teillä ollut ihanat Aleksis Kiven päivän puuhat, karjalanpiirakat ovat niin hyviä, varsinkin kotitekoiset <3
PoistaAleksin ja suomalaisen kirjallisuuden päivä oli huikaisevan kaunis, taivas korkealla ja kirkas niin kuin päivään sopikin!
VastaaPoistaIhnaa alkavaa viikkoa sinulle, Katja! <3
Lokakuu on ollut ihanimmillaan: aurinkoa, kirpeyttä, hämärää, aavistus lupausta talvestakin... Päivänsankarikin sai kauniin päivän. Kiitos kommentistasi Kaisa Reetta ja ihanaa, kaunista viikkoa sinullekin <3
PoistaIhanat säkeet. Kouluaikaan luettiin seitsemään veljestä ja se ei oikein innostanut minua. Iltalukiota käydessäni löysin runoilija Aleksis Kiven ja olin "myyty". Tämä kielenkauneus kaikessa vanhahtavuudessaan tempaa mukaansa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Aino! Meilläkin Seitsemän veljestä kuului yläasteaikojen koululukemistoon ja tunnustan kyllä, etten aivan osannut hurmaantua kansalliskirjailijamme hengentuotteesta, vaikka varmaan jotenkin orastavasti ymmärsinkin, että käsissäni on Kirjallisuushistoriallinen Merkkiteos. Olen lukenut teoksen sittemmin uudestaankin, mutta viime kerrasta on jo aikaa. Tekisi mieli tunnustella, miltä se nyt tuntuu. Ehkäpä voisin ottaa tavoitteeksi lukea opuksen vaikka ensi Aleksis Kiven päiväksi :) Näissä runoissa on tosiaan oma tunnelmansa, Kiven kieli on omaleimaista ja ilmeikästä.
Poista