maanantai 18. syyskuuta 2017

Syyskuisia hajamietteitä






 Grigoriy Myasoyedov: Syysaamu.



Syyskuu askeltaa eteenpäin. Välillä paistaa kuulas aurinko, välillä taivas peittyy harmaankirjavaan pilvivaippaan. Aina joskus ropisee sade. Syksyn monet kasvot ovat kauniita jokainen.

Illat hämärtyvät yhä varhemmin. Sytytän kynttilöitä iltaan ja aamuun. Omenapiirakka maistuu juuri siltä miltä aina, syksyltä. Ja ulkona on jo viileää, saa laittaa huivin kaulaan.

Neulon villasukkia, saan ne valmiiksi, aloitan toiset. Taikalanka tekee sukista kirjavia ihan itsestään ja luumunpunaisen, vaaleanpunaisen ja kanervanpunaisen liitto silittää sormenpäitä. Näistä ei vielä tule joululahjoja, mutta niitäkin huomaan jo salavihkaa ajattelevani. Niin siinä aina käy. Syksy on aina myös matkaa jouluun.

Kirjapinot huojuvat, on paljon mitä aion ja halua lukea, mutta juuri nyt käsiini tuntuu taas päätyvän erityisesti tyttökirjoja. Ehkä on taas hetki, jona tarvitsen niiden pehmeyttä, sitä tiettyä hellivää yksinkertaisuutta ja mutkattomuutta, vaikka eihän elämä yksinkertaista ja mutkatonta tyttökirjoissakaan tietenkään aina ole. Mutta on niissä se ajattelutapa, tämankaltainen:

Kaarina hymähti. Jos hän oli ollut hyvä, oli se Päivättären silmälasien ansio. Miten isä olikaan sanonut? Näe hyvää ja kaunista siinäkin, missä ihmissilmä huomaa vain vikoja ja moitittavaa.
Ehkä se olikin elämän salaisuus.

(Anni Swan: Kaarinan kesäloma, 1918.)

Ehkäpä on niinkin, että juuri tyttökirjat ovat osaltaan niitä Päivättären silmälaseja? Ovat ne, niin luulen. Tyttökirjat ottavat syliin ja halaavat. Muistuttavat, että hyvää ja kaunista on maailma täynnä, jos ei sitä muuten satu muistamaan. Ja vaikka muistaisikin, tekee aika ajoin hyvää vielä kertaalleen muistuttaa itselleen, mistä elämässä ehkä on kysymys. Niin: on hyvä ymmärtää, taas, että se elämän salaisuus on ehkä juuri siinä, että osaa nähdä maailman kauniina, vaikka se ei aina siltä tunnu.

Kirjoitan myös. Meneillään on useampia erilaisia prosesseja. Välillä mietin, pitäisikö niitä olla kerrallaan vain yksi. Ehkä myös pelkään, että olen yhtäkkiä kyvytön pitkäjänteiseen keskittymiseen? En kai sentään. Ja toisaalta ajattelen kyllä niinkin, että on hyvä, että prosesseja on useita. Jos yksi ei kulje, kulkee toinen. Ja luultavasti eri prosessit lopulta tukevat toisiaan, tavalla tai toisella, sen sijaan että tulisivat toistensa tielle. Hmm, huomaan, että puhun prosesseista mieluummin kuin käsikirjoituksista. Siksi kai, etteivät ne oikeastaan vielä olekaan käsikirjoituksia vaan vasta matkantekoa.

En tiedä, mikä minkäkin prosessin, matkan, lopputulema lopulta on. Onneksi ei tarvitsekaan tietää. Riittää, että kirjoitan.

Syyskuuta on jäljellä enää pari viikkoa. Tai vielä. Taidan olla vähän sanaantakertumistuulella. Korjasin jo, että saa laittaa huivin kaulaan. Ensin kirjoitin että pitää, mutta eihän se mene ollenkaan niin. On ihan eri asia kummin sanoo.

Joka tapauksessa syyskuu on hyväkuu. Ja sen jälkeen tulee monta hyväkuuta lisää.


4 kommenttia:

  1. Minä olen huivinainen. Jostakin niitä huiveja vain kertyy ja kaulalla on melkein aina jokin huivi. Vaihtelen niitä tilanteen mukaan. Onneksi näin syksyllä voi kerätä omppuja ja tehdä sitä piirakkaa. Omput ovat niin kauniita. Minä kuvaan kärpässieniä, sillä nekin ovat niin kauniita, huom. kuvaan. Kohta menen syysunille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Mai-huivinainen :) Omenapiirakka on kyllä syksyn ehdoton herkku ja tietysti myös ihanat omppukaunokaiset sellaisinaan. Ja heh, hyvä ettet kärpässieniä sentään syö ;) Hauskoja ne kyllä katsella ovat.

      Kauniita syysunia sinulle, omenantuoksuisia ja huivinhulmuisia ♥

      Poista
  2. Hurmaava taulu ja postaus kuin hohtavia helmiä yksi kerrallaan nauhaan pujottaisi:) Joskus ne prosessit nyt vaan kulkevat rinnakkain ja toisinaan etenevät janamaisesti, mutta pehmeä huivi kaulassa onnistuu kaikki; lämpöistä viikon jatketta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka hymyn taas nostattaneesta kommentistasi :) Ja juu, niin se on, prosessit kulkevat toisinaan rinnakkain ja päällekkäin ja lomittain ja solmussa ja välillä sitten vähän suorempaa tietä... Mutta juuri niin, eipä muuta kuin pehmeä huivi kaulaan ja villasukat jalkaan ja sinne vaan prosessipyörteitä päin :) Lempeänlämpöistä loppuviikkoa myös sinulle ♥

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!