Olin unohtanut valkeuden
katsellessani syksyn raskaita värejä
ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni.
Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.
Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale
viileäksi tuoksuksi,
ja valkean maiseman rauha
solui sieluuni kuin juoma.
Ikäänkuin Jumala olisi elämänkirjastaan
kääntänyt piiloon
syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden
ja avannut suuren valkean aukean,
jolle talviauringon kalpealla säteellä
kirjoitetaan lauluja,
jotka ovat viileitä ja kauniita
ja lumitähden muotoisia.
Katri Vala: Ensi lumi, kokoelmasta Kaukainen puutarha (1924)
Marraskuu on tullut. Ja ensimmäinen hento lumi. Aina se tuo mukanaan jotakin hyvää, maan valkea huntu, ohutkin. Nytkin ajatuksissa on kirkkautta, maailma kaunis ja askeleet kepeät. Odotan lisää lunta, tietenkin, mutta toistaiseksi tämä riittää, iloitsen siitä että valkeus viipyy maassa jo toista päivää, että poskia kutittaa kevyt pakkanen, että talven haltiattaret hymyilevät, tekevät elämästä pakkasilman raikkaan ja talvipesän pehmeän, siitäkin että on runoja, tästä ihanasta, ensimmäisestä lumesta.
Kaunista viikonloppua ja ihanaa talventuntua ♥
Katja, kauniisti asetellut sanasi ja Valan puhutteleva runo valaisivat pilvisen aamuni; kiitos ja hymyileviä haltiattaria sekä rauhaisaa Pyhäinpäivää Sinulle:)
VastaaPoistaKiitos Takkutukka kauniista kommentistasi. Tuo Valan runo onkin ihana, pilvisiäkin hetkiä valaiseva. Haltiattarien hymyä sinullekin ja suloista sunnuntaita <3
PoistaKiitos Katja kauniista runosta!
VastaaPoistaTäällä Turuun seudullakin odoteltiin suurta lumipyryä keskiviikkona; hento lumihuntu saatiin, hyvä sekin <3
Ihanaa ja rauhaisaa viikonloppua sinulle! <3
Kiitos Katrille runosäkeistä ja Kaisa Reetalle kommentista <3 Vähän vahvempaa lumiharsoa odoteltiin tännekin, mutta hyvä näinkin - ihmeesti tuollainen hentokin huntu maailmaa valaisee. Ihana lumi! Sunnuntain lempeyttä sinulle <3
Poista