Ensimmäinen päivä joulukuuta. Pieni pakkanen ja maassa
jälleen hento valkea. Sääennuste näyttää sinisiä lukemia melkein kaikille
tuleville päiville niin pitkälle kuin se yltää, on siis toiveikas mahdollisuus
että joulussakin tuoksuu pakkanen, ehkä myös lumi. Se, joka toivoo, saa toivomisen
ilon, eikö niin.
Aamuhämärissä avasin joulukalenterin, lumiseen
Halosenniemeen tuli ensimmäinen joulunodotusrepeämä. Muistelin helteistä
kesäpäivää, jona ostin postikorttikokoisen kalenterini Halosenniemen museokaupasta,
sitä miten naurahtelinkin ostostani ja miten silti tiesin että sen aika olisi
taas kovin pian. Nyt se on. Ja minussa on sekä se kesäpäivä että tämä joulukuun
ensimmäinen. Jotenkin mukavaa, tuntuu ajalta, hyvällä tavalla.
Luen, mutta kirjoituksia luetusta syntyy hitaasti tai ei
ollenkaan. Se ei haittaa, tietenkään. Kirjoitan muuta. Ja neulon. Pääasia, että
sormenpäät pysyvät sopivasti liikkeessä, kutovat sanoja ja villasukkia.
Lukupinossa on paljon keskeneräistä ja odottavaa, tietenkin. Lueskelen muun muassa Riitta Konttisen hienoa teosta Onnellista asua maalla – Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, Halosenniemeltä sekin. Kirjastosta hain Haahtelaa, tuli taas äkillinen Haahtela-tuuli. Mukaan tarttui paljon muutakin, niin aina.
Lukupinossa on paljon keskeneräistä ja odottavaa, tietenkin. Lueskelen muun muassa Riitta Konttisen hienoa teosta Onnellista asua maalla – Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, Halosenniemeltä sekin. Kirjastosta hain Haahtelaa, tuli taas äkillinen Haahtela-tuuli. Mukaan tarttui paljon muutakin, niin aina.
Luin vahingossa myös kokoelman novelleja. Miten en ollenkaan ajatellut, että Knausgårdin Talvi-mietelmät olisivat novelleja? Ovatko ne? Kirjastoluokituksen mukaan kyllä. Jotenkin silti ajattelin että mietelmiä ja niin ajattelen kyllä vähän vieläkin. Novellin hankala määriteltävyys hämmentää ja kiehtoo. Saisinkohan aikaiseksi kirjoittaa niistä, saisin täytettä novellihaasteeseen. Ehkä.
Niin tai näin, nyt on joulukuu, joulun oma kuukausi.
Kalenterivuosi keriytyy kohti loppuaan ja tekee hyvää kääriytyä yhä syvemmälle
jouluhämyyn. Vihreässä jouluteessä maistuu mansikka ja ripaus kanelia ja kardemummaa,
pihan jouluvalot ovat juuri sammuneet talvipäivän
lyhyeksi valoisaksi ajaksi. Arvelen, että edessä on hyvä päivä.
Kivoja mietteitä jälleen. Luen novelleja, mutta se novellin määritelmä on välillä hakusessa. Mikä on novelli ja mikä lasketaan novelliksi. Luen nyt kirjaa, jossa jo nimessä sanotaan, että kertomuksia. Kirja on jaettu 4 kappaleeseen, jotka sisältävät eri pituisia kertomuksia, jotka liittyvät löyhästi kappaleotsikkoon. Mietin nyt onko kirjassa vain 4 novellia vai ovatko kaikki nämä kertomukset novelleja.
VastaaPoistaMai, kiitos :) Minäkin lueskelen novelleja aina toisinaan, ja minua myös kiehtoo ja kutkuttelee tuo novellin käsite, jota nuo Knausgårdin mietelmät saivat taas hieman pohdiskelemaan. Oikeastikin novellia taitaa olla aikaa vaikeaa tyhjentävästi määritellä, mutta sehän on vain hauskaa ja kertoo sen mahdollisuuksista :)
PoistaTunnelmallista joulukuuta sinulle ja hyviä luku- ja mietintähetkiä <3
Katja suloisia sanoja joulun tiimoilta, viehkoa luettavaa:) Tuo novellien rajapinta ei liene ihan yksiselitteinen, yhdellä kertaa luettava on yksi mitta. Varhaisimpia lienee Decamerone ja näistä uusimmista ainakin mainio Raymond Carver täyttää määritelmän. Hyviä ja kanelintuoksuisia päiviä joulukuullesi!
VastaaPoistaTakkutukka, kiitos, ihanaa että piipahtelet ilahduttamassa minua hyvää mieltä pilkehtivillä kommenteillasi :) Novellin rajapinta ei tosiaan taida olla yksiviivainen saati -selitteinen, vaikka juuri tuo yhdellä kertaa luettava, se oman kokonaisuuden ajatus, on tosiaan yksi keskeinen mitta. Mutta hyvä niin: novelli saa olla monenlainen, ja välillä on myös mielenkiintoista mietiskellä sen suhdetta muihin lyhyen proosan lajeihin. Ja Decamerone, kyllä - voi mikä ihmisikä siitä onkaan, kun sen olen lukenut :)
PoistaIhania joulukuun päivä myös sinulle, tuoksua ja tunnelmaa <3
Ihanaa hämärähyssyä tässä kirjoituksessasi. Vähän jo vilahtelee tonttujakin.
VastaaPoistaPS. Novellihaasteessa novellin voi tulkita hyvin laveasti.
Omppu, kiitos, ihanaa hyssyn ja tonttujen aikaa eletään :)
PoistaJa hih, en ajatellutkaan, että alkaisit tässä hätistellä jotakin novellin kategoriasta pois, ja esim. nuo Knausgårdin mietelmät (!) sopivat siihen tietysti, koska niissä on kerran tuo kirjaston "Nov" -tunnuskin :) Mutta niin, tuo novellin käsite itsessään on kyllä mielenkiintoinen ja sen vaikea määriteltävyys hienoisessa hämmentävyydessäänkin ennen kaikkea metkaa :)
Pehmeää joulukuun hämyä sinulle <3
Hyvää joulun omaa kuukautta, kaimani! Olen käynyt lukemassa kaikki postauksesi, mutta olen ollut hajamielinen ja vaikka olen aina ajatellut tulla jättämään terveiseni, olen unohtunut jonnekin omiin mietteisiini. :)
VastaaPoistaNovellien määritelmä onkin varmasti eräänlainen veteen piirretty viiva: milloin pieni tarina jää pakinaksi tai kirjoitelmaksi, milloin se yltää novellin mittoihin, ja milloin kyse alkaa olla pienoisromaanista. Ehkä oma kokemus määrittää tätä myös?
Kauniita, tunnelmallisia päiviä! ♥
Kaimani, kiva kun piipahtelet kamarissani ♥ Aina ei jälkiä tule jätetyksi, sitä on tosiaan hajamielinen tai ehkä kiireinen tai ei vain ole sopivia sanoja juuri sillä hetkellä, mitä milloinkin :)
PoistaTuo novellin määritelmä on kyllä sitä kiehtovampi mitä enemmän sitä miettii, ja kiehtovinta onkin ehkä juuri se, että sitä on niin vaikea lopullisesti ja tyhjentävästi määritellä... Ja varmasti oma kokemus määrittää määritelmää myös. Tokihan sitä periaatteessa tunnistaa, onko teksti novelli vai jotakin muuta, mutta - niin, mutta :)
Kauniita joulukuun päiviä sinullekin, talven ja joulun tunnelmia ♥