tiistai 3. lokakuuta 2017

Lokakuu

 


Lokakuu on alkanut utuisena ja pehmeärajaisena. Pieninä ja suurina pisaroina ja tuulena, jossa on jo eri tuntu. Kynttilähämyisinä aamuina ja iltoina ja hissuttelevina villasukkavarpaina. Hymyinä, joissa on iloa syvenevästä syksystä, hiljalleen lähestyvästä joulusta ja kaikista pehmeistä ajatuksista, joilla on pitkät pumpuliset helmat.

Välillä tekee mieli mennä vähän eteenpäin, kai sitä ajattelee että hetken verran tuonnempana on jotakin vielä oikeampaa, mutta ehkä sitä sittenkin on mieluiten juuri tässä ja tietää, että kaikki tapahtuu kyllä aikanaan. Kyllä, niin se on: elämä samoin kuin muutkin rakenteilla olevat kertomukset kutoutuvat kyllä omaan tahtiinsa, hetki kerrallaan.

Tekee mieli myös leipoa piparkakkuja, mutta ei ehkä sittenkään ihan vielä. Ja ehkä jo pian löydän kaupasta glögiä... On hassu olo tai ehkä sittenkin vain sellainen tavanomaisen lokakuinen, sellainen että jouluttaa ja syksyttää samaan aikaan. Että tekee jo mieli joulun tuoksuja ja makuja ja silti nimenomaan niin, että on vasta lokakuu, tämä hetki.

Niin, vuodesta on jäljellä viimeinen neljännes. Ihanaa, rakasta aikaa: villasukkaista askellusta pehmeässä syyshyssyssä, koko ajan hiljalleen joulua kohti.

Toivotan lempeää lokakuuta kaikille kamarissa piipahtelijoille, pehmeitä hetkiä ja mielialoja ♥ Lokakuu, eikö vain, on kynttilöiden, höyryävien kuppien ja hellivien syysunien suloista aikaa... Aikaa, jona voi käpertyä viltin alle hyvien kirjojen tai ihan vaan omien mielenliikahdustensa kanssa ja niin, pysähtyä hetkeen tai rientää haaveiden mukaan, ihan sen mukaan miten milloinkin oikealta tuntuu.

8 kommenttia:

  1. Kiitokset, ja kaunista lokakuuta myös sinulle, Katja! <3

    VastaaPoista
  2. Voi sinua ihanaista Katjaa ♥
    Kauniita sanoja lokakuusta ja sitä tunnelmaista kauneutta myös sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Mai-ihanainen ihanaisesta kommentistasi ja pehmeää, hellittelevää lokakuuta sinulle ♥

      Poista
  3. Tässä kohtaa ollaan kuin vedenjakajalla tai ei kenenkään maalla: ajatukset viivähtelevät vielä kuluneessa kesässä ja karkailevat omille teilleen, mutta toisaalta kompassin neula vipattaa jo kohti piparkakuntuoksua; jouluttaa on hauska verbi!
    Tämä ambivalnttius mahdollistaa myös tervetulleen pysähtymisen, välitilinpäätöksen teon sekä avaa ovia uudelle: vielä on vuotta jäljellä. Oloisia, onnellisia päiviä Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, ihan totta, syksy on vedenjakaja-aikaa ja oikeastaan miellän sen vanhan kansan tapaan myös vuoden vaihtumisen ajankohdaksi - hetkeksi, jona jotakin päättyy ja jotakin alkaa. Mutta kalenterivuodessa eletään tosiaan viimeistä neljännestä ja ihanaa aikaa tämä on, askellusta kohti joulua ja sitä ihanaa piparkakuntuoksua ♥

      Kiitos sinulle, joulutellaan ja olostellaan ♥

      Poista
  4. Tämä syksyn pehmeäreunaisuus ja pumpulihelmaisuus on ihanaa. ♥ Puit sen niin hyvin sanoiksi. Rakastan tätä aikaa, saa olla hissukseen (jos työkiireet sallisivat, niistä vähän kärsin), voi jo hieman kurkistella jouluun. Ostin jo piparkakkusuklaata.

    Kaikkea syksyistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö olekin - ihanaa, rakasta aikaa on tämä syksy ♥ Kiireitäkin tietysti usein vähän on, mutta ehkäpä niiden keskelle saa myös niitä helliviä hissutteluhetkiä.

      Kiitos kommentistasi ja syksyn kauneutta sinulle ♥

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!