tiistai 6. tammikuuta 2015

Joulun jälkeen


On jälleen se hetki, jona on hiljakseen alettava luopua joulun hämystä ympärillään, kerätä se talteen sydämensä sopukoihin. Joulun päättyminen merkitsee minulle aina kaihoa, haluttomuutta antaa periksi ajan liialle kiivaudelle. Tahtoisin viipyä hämyssä vielä, unohtua sen pehmeään syliin.






Mutta ei aika minun tahtoani kysy. Se menee menojaan, ja minun on kai koetettava pysyä perässä. Ja eihän joulu silti lopu, ei loppiaiseen, ei Nuutinpäivään, ei päivään mihinkään. Se kulkee mukana aina, yhä uusina lupauksina uusista jouluista tai sittenkin siitä ettei se katoa koskaan. Joulu on sydämessä silloinkin, kun se ei ole ympärillä.


Mutta ensi vuonna hän saapuu lailla ystävän...

Ja oi, sehän onkin jo tänä vuonna!


Joulun lepo väistyy, mutta kynttilät jäävät. Tonttumyssynallet istuvat paikoillaan läpi vuoden. Joulusydäntä ei kerätä pois koskaan eikä enkeleitä. Ei, sillä ripauksen joulua on hyvä kulkea mukana aina.




Juuri nyt minua ilahduttaa erityisesti tämä kaunis kukka, joka ajoitti puhkeamisensa juuri tähän hetkeen. Marraskuun lopulla kukoistanut amaryllis kohotti kukittuaan vielä yhden kukkavanan ja odotin, että se olisi ehtinyt kukkaan jouluksi. Mutta ei, ei se ehtinyt. Vaan voi, se kukkii nyt! Nyt, kun minä sitä juuri eniten tarvitsenkin, sen ihanaa, ihanaa valkeutta! Kerään itseeni sen kauneutta ja voimaa, hiljaa kypsynyttä kukoistusta, ja astun kohti uutta, taas alkanutta tulevaa. Ja huomaan, että minulla onkin hyvä, juuri nyt. On, vaikka joulu onkin jäämässä taakse ja talven takana vaanii jo palaava valo. On, sillä kukkiihan ikkunallani tämä ihana kukka. Ja ulkona, ikkunan takana, paukkuu kaivattu pakkanen ja minä rakastan sitä, tätä valkeaa taikahohdetta. Niin, ehkä minä haluankin juuri tämän hetken ja kaikki hetket tämän jälkeen.


Ihanaa matkaa tuleviin päiviin! 
Ja mahtukoon niihin myös paljon antoisia kirjahetkiä! 


Minä luen tänään ehkä sitä Shakespearen näytelmää, joka nimeltään sopii juuri näihin päiviin. Ehkä etenen hieman myös hellittelyhoidokseni valikoituneessa, pehmeän siniutuisessa tarinassa, joka on jo ennestään moneen kertaan koettu ja nyt taas niin kaivattu. Ja voi, minua kutsuu kiivaasti myös eräs ihana klassikko, jonka keskiössä on - oi taas! - rakkaus... Kovasti kuiskivat myös romantiikan aikaiset runot, joita sain toivotusta joulukääröstä ja joita olen toistaiseksi vasta hieman silmäillyt... Kuiskuttelevia kirjoja riittää ja ihanaa niin! Lähipäivinä kamariin kirjoittunee lopultakin myös kokemus joulun aikaan lukemastani rakkaasta tarinasta, josta kirjoittaminen on ollut merkillisen haastavaa. Ehkä se on niitä tarinoita, jotka ovat liiankin hienoja ja rakkaita ja siksi melkein mahdottomia purkaa sanoiksi? Mutta oi, onhan näissä ihanissa päivissä yhä aikaa lukea, ajatella ja kirjoittaa.


  Lempeitä talven päiviä!


16 kommenttia:

  1. Totta, meillä jouluihmisillä joulu elää aina mukana. Silloinkin, kun mieli täyttyy talven valosta ja alkaa kaivata tulppaaneja.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi kaimani ja ihanaa, ikuista joulumieltä <3 Pakkasvalo on tänään huikea ja häikäisevä, koko maailma hohtaa ihanaa talvea. Ja tulppaanit, oi, niin... jonakin päivänä on niiden aika taas.

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitat tuntemuksistasi. Minulla on sellainen olo, että joulua ei olisi tänä vuonna ollutkaan, ja en voi ollenkaan ymmärtää, että nyt on vasta loppiainen, se aika, kun meiltä yleensä kuusi viedään pois. Olen mielikuvissani jo pitkällä keväässä. Pitää kuitenkin ehkä hiukan malttaa mieltään ja yrittää elää tässä hetkessä, vaikka talvi ei suosikkivuodenaikaani olekaan.

    Ihanaa vuoden jatkoa sinulle, Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Jaana! Niin, teillä olikin nyt toisenlainen joulu, maailman kiehtovia näkymiä...

      Kevät tulee aikanaan, jo piankin. Minulle on talvesta luopuminen aina hieman raskasta - kevät tuntuu aina jotenkin niin vaateliaalta, vaikka onhan sekin kaunis, elämän ihanaa heräilyä täynnä. Mutta juuri nyt en vaikerra mitään, tuntuu hyvältä ja oikealta, että hetket vaihtuvat... On hieno rikkaus, että meillä on tämä koko vuodenkierto.

      Ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle Jaana!

      Poista
  3. Tämän hetkiset lukusuunnitelmasi kuulostavat lumoavan ihanilta - varsinkin tuo Shakespearen näytelmä; arvannen, että luet joko Loppiasaattoa tai Talvista tarinaa. Ihanaa, että jotakuta toistakin tällä hetkellä innostaa Shakespeare, minä olen ensimmäistä kertaa uskaltautunut astumaan tutun ja turvallisen suomen kielen luota englannin kielen maailmaan, ja voi kun tiedonjano on tällä hetkellä loppumaton. Elämä Shakespearen parissa sai aivan uuden ulottuvuuden.
    Hyviä talvisia päiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Lukumato! Ja ooh, luetko Shakespearea englanniksi? Miten hienoa! Minä taidan ainakin toistaiseksi pysytellä huomattavasti helpommassa suomen kielessä, vaikka varmasti olisikin elämys lukea vanhaa Shakespeare-englantia... Ja oikein arvasit, Loppiaisaattoa lueskelen - ensimmäinen sukellukseni hyllyymme juuri kotiutuneisiin Shakespearen koottuihin :)

      Hyviä ja kauniita talvipäiviä myös sinulle ja antoisia Shakespeare-retkiä!

      Poista
    2. Tarkennan nyt sen verran, että luen pääasiassa englanniksi vain Shakespearesta - niitä juttuja, jotka ovat Shakespearen lumoissa-blogin puolella näkyneet. Tänään olen myös ottanut aivan pienen askelen englannin kielisten runoelmien puolelle, kun niitä ei ole suomennettu. Se ei ole ollut vielä menestyksekäs askel, mutta tietoteksti on alkanut sujumaan. Ihanaa, minulle, joka ei englannin kielioppia osaa kunnolla.

      Poista
    3. Pienikin askel on askel! Englanniksi lukeminen vaatii aina erityistä keskittymistä - tietotekstiäkin kun lukee niin täytyy keskittyä ymmärtämään sekä kieltä että sitä mitä sillä sanotaan, näin ainakin minusta tuntuu aina vain vaikka tietotekstiä olen lukenut englanniksi aika paljonkin.

      Kaunokirjallisuutta luen mieluiten juuri suomeksi siksi, että tunnen siten saavani paremmin talteen kaikki vivahteet. Vaikka voi, kyllä usein toivoisin kykeneväni lukemaan teoksia myös alkukielellä: käännöksessä menetetään aina jotakin siitä alkuperäisestä - se, miten kirjoittaja on asetellut sanansa juuri sillä omalla kielellään. Mutta onneksi sentään on taitavia kääntäjiä, joiden ansiosta saamme lukea myös muiden maiden kirjallisuutta ihan omalla kielellämme!

      Hyviä lukuhetkiä ja lukemisen iloa, kaikilla kielillä!

      Poista
  4. Joulu seuraa aina mukana - nyt hohtelevassa auringonvalossakin, joka tuo pakkaspäivään ihanan lupauksen keväästä.

    Hienoista lukukokemuksistasi kirjoittamiasi arvioita odotellessa toivotan sinulle mitä parhainta loppiaispäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kaisa Reetta! Ja oi, kyllä, joulu on sydämessä aina <3 Tämä hohteleva valo on tänään ollut kuin taikaa! Kevättäkin se jo lupailee, kyllä, mutta vielä, oi vielä, on tämä ihana, ihana talvi!

      Parhainta päivää myös sinulle - tänään ja joka päivä <3

      Poista
  5. Minäkin vein tänään haikein mielin joulukoristeet pois. Muistan, miten lapsena melkein itkua väänsin, kun kuusi riisuttiin ja vietiin roskiin. Ja kyllä siihen edelleen liittyy jotain haikeutta, kai se liittyy siihen, miten ymmärtää ajan kuluvan, hetkien menevän. Mutta nyt on jo hyvä olo, mieli kääntyy kevättalveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kirjailijatar! Täällä koristeet saavat olla vielä hetken, kuusikin... Koetan kuitenkin jo pehmeästi valmistella itseäni siihen, että joulun aika alkaa taas kääntyä menneeksi.

      Ja niin, kyllä joulusta luopumiseen liittyy haikeutta aina vain. Minäkin luulen, että se liittyy ajan kulumiseen. Siihen, että nykyhetki muuttuu menneeksi aina niin äkkiä, ja ehkäpä siihenkin, että tietää joulun sittenkin tulevan taas hämmentävän pian.

      Mutta kuljetaan kohti uusia hetkiä, menneet muistoina mukana!

      Poista
  6. Ihana amaryllis. Minun mieleni kääntyy heti talvipäivänseisauksen jälkeen kohti valoa ja kevättä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Satu-Elina! Amaryllis on kyllä kaunis <3 Ja jotenkin niin lohdullinen, kun se jaksaa kukkia vielä kerran... Minä niin pidän syksystä ja talvesta, niiden lempeästä hämärästä, että kevätvalon kohtaaminen on aina hieman hämmentävää. Mutta kyllä, kevät saa tulla taas aikanaan ja kaikki sen valo. Ihana vuodenkiertomme on kaunis kokonaisuus.

      Poista
  7. Voi Katja, tulin tekstiäsi lukemaan kuin lomalle. Sen mukana unohdin arkisen aherruksen, joka taas huomenna alkaa ja nautin sanoistasi. Miten osaatkin niin hienosti kutoa tunnelmia kuin aika lainehtisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos sinulle joka osaat kutoa niin kauniita kommentteja <3 Ehkäpä se todella lainehtii, aika. Ei virtaa eikä pysähdy, vaan lainehtii. Aika ihana ajatus: on vain lempeitä laineita, jotka tuudittelevat aikaa eteen ja taakse, edestakaisin.

      Helliviä hetkiä aherruksen lomaan, niitä lempeitä laineita <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!