sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Tänään




Syysaurinko, kanervat, hämärtyvät huoneet ja kynttilä. Ajatus siitä miten syksy on vuodenajoista kaunein ja rakkain, ja miten sen kauneus ja tärkeys perustuvat kuitenkin juuri kiertoon, siihen että vuodenajat seuraavat toisiaan, vaihtuvat. Siihen että se ei ole aina vaan tulee taas, palaa.

Idea, joka ehkä on käyttökelpoinen. Ajatus, että ei koskaan voi tietää mikä mieleenjuolahduksista johtaa johonkin. Mikä saa tarinan ehjäksi tai ainakin eteenpäin. Miten kiehtovaa se on, mahdollistavaa.

Vähän matkaa Märta Tikkasen teosta Kaksi. Hieman mietelmiä kirjoittamisen mahdollisuuksista. Siitä, miten hyvin minulla on. Siitäkin (taas), että oikeastaan minua kiinnostaa aika paljon juuri se, miten ihminen itsensä ja elämänsä kertoo. Mitä kertomisella tehdään ja miksi.



10 kommenttia:

  1. Ihana, ajatuksia herättävä kirjoitus. <3 Oikeastaan olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt juuri en ennätä muuta kuin huikata hyvät huomenet, ja kertoa, että on ihanaa, kun olet palannut bloggaamaan. <3

    Ihanaa alkavaa viikkoa, kirjasiskoni. <3 Palaan tänne paremmalla ajalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi ihana Sara-siskoseni <3 Aina välillä sitä taitaa tarvita aikaansa ja ajatuksiaan muualla ja blogi saa sen aikaa elellä hiljaiseloa, mutta sopivan hetken tullen on sitten taas mukavaa tänne palailla. Kaunista viikkoa sinullekin, syysauringon heleyttä ja hämärtyvien iltojen pehmeyttä! Ja tervetuloa palailemaan aina kun ehdit <3

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Sydämiä sekä sinulle että Saralle, jonka ajatuksia tässä komppailen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kommentistasi ja ihanasti lämmittävistä sydämistä <3 Ja syksyn suloa sinulle, kaikessa sen kauneudessa <3

      Poista
  3. Kaunis ja ajatuksia virittelvä postaus, kiitos:) Tänään ja tämä hetki, eväät, joilla astumme tulevaisuuteen ja jotka muodostavat raidat elämämme mattoon... Oma elämäntarinamme on tärkeä ja se, että saamme sen kerrottua siedettävään muotoon, - itsellemme. Ja kuinka moneen kertaan sen saammekaan tehdä. Syksy on vuodenajoista läheisin; Sinulle sen pehmenevää valoa ja murrettuja moninaisia värejä poluillesi toivotan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka viisaasta kommentistasi ja kauniista toivotuksistasi <3 Omat elämäntarinamme ovat tärkeitä kertomuksia siitä keitä olemme ja miksi, ja kyllä, on tärkeää että saamme ne kerrottua ennen kaikkea itsellemme. Ja kyllä - aina uudelleen ja uudelleen. Ja niin, eikö vain, tämä päivä on aina myös tulevaisuuden kynnys... Ihanaa syksyä sinulle, valon ja hämärän hellivää vuorottelua <3

      Poista
  4. Kyllä syksy on kotoisimmalta tuntuva vuodenaika. Siitä on saanut blogini nimenkin. Syysaamut, kun lähtee töihin, ja katselee pelloilla olevaa usvaa.. Se on kauneinta. <3
    Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usva, kiitos kommentistasi ja mukavaa että olet löytänyt tänne. Tulenkin pian kurkkaamaan myös sinun blogiasi :)

      Syysaamuissa on taikaa, eikö vain, usvassa leijuu aina jotakin salaperäistä. Ihanaa syksyä sinulle <3

      Poista
  5. Ihana postaus todellakin, itsekin tunnustan olevani todellinen syksyn ystävä. :)
    Liityimme blogiisi lukijaksi

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ja tervetuloa lukijoiksi, kiva kun olette löytäneet kamariini. Tulenkin pian vastavierailulle :)

      Syyspehmeän lempeyttä!

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!