tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post5557696255622274164..comments2023-04-30T13:05:53.079+03:00Comments on Kirjojen kamari: Keskeneräisiä ajatuksia kirjallisuuksistaKatja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-24019012718050337592015-04-11T10:16:00.254+03:002015-04-11T10:16:00.254+03:00Ihanaa että tulit!
Oma viimeisin eksymiseni viiht...Ihanaa että tulit!<br /><br />Oma viimeisin eksymiseni viihteen puolelle oli hankala ja harmittaa vieläkin, että motkotin lajityypin puutteista. Lukuhetki oli aivan väärä ja teos syytön siihen, etten minä sitä kyennyt juuri silloin kohtaamaan. Tuli sellainenkin olo, että mikä minä oikein olen olevinani kun motkotan. Minusta on kai paljon mukavampaa hurmioitua kuin hermostua ja koetan valita luettavani yhä tarkemmin sen mukaan :) Tietty rakentava kriittisyys on kyllä taito jota minun varmaan kannattaisi harjoittaakin. <br /><br />Mutta juuri noin se varmasti on: kirjoja pitäisi osata tarkastella omasta lajityypistään käsin. Ei kai meillä ole oikeuttakaan olettaa että viihde avaisi meille taiteellisia taivaita, kun ei sitä sitä varten kirjoiteta. Ja varmasti viihteenkin puolella on sekä enemmän että vähemmän onnistunutta. Hyvä jos tämä lukemasi tapaus on sitä ihan ookoo -osastoa :) Odotan kirjoitustasi enemmän kuin INNOLLA! <br /><br />Hyvää viikonloppua sinullekin!<br /><br />PS. Ehkä tästä keskustelusta kaikkiaan on vielä kaikenlaista arvaamatontakin hyötyä ja iloa! Avarrumme ja kirkastumme!<br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-74295075294660970272015-04-11T09:49:02.327+03:002015-04-11T09:49:02.327+03:00Piti nyt tulla vielä sanomaan, että joskus nämä ge...Piti nyt tulla vielä sanomaan, että joskus nämä genrehommat voivat suorastaan pelastaan. Luen yhtä teosta, joka ei ns. nyt oikein kulje ja muutenkaan täytä vaatimuksia ja mietin jo, että voiko tästä edes ikinä koskaan blogata (kirjailija on vielä suomalainen), mutta eilen illalla tuli valaistus. Teos on VIIHDEKIRJALLISUUTTA. Problem solved. Se on ihan ok. viihdettä.<br /><br />Em. pohjalta sitten taas tajusin, että minulla on jonkinlaiset sisäänkirjoittuneet automaattikäsitykset siitä, mistä tekijöistä muodostuu hyvä kirjallisuus ja luen niiden kautta, ie. olen aika sokea teoksille, jotka eivät näitä kriteerejä täytä. Pahimmillaanhan tästä olisi nyt voinut seurata, että olisin kurmottanut ko. teosta ns. korkeamman kirjallisuuden kriteereist käsin ja nyt helpotukseni on suunnaton, kun tajusin, että teos onkin viihdettä ja sellaisena ihan ok.<br /><br />Hyvää viikonloppua!Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-63382876578332653792015-04-11T09:26:40.808+03:002015-04-11T09:26:40.808+03:00Kiitos kommentistasi Marjatta! Keskustelun työväli...Kiitos kommentistasi Marjatta! Keskustelun työvälineitä nämä käsitteet ja kategorisoinnit ennen kaikkea ovat. Tuntuu, että muuttuvassa kirjallisuusmaailmassa kategorisoinnit mutkistuvat, mutta kyllä minusta työvälineitä tarvitaan edelleen. Kirjallisuus ei ole yksi, vaan monta.<br /><br />Omia lukuvalintoja ohjailee itse kullakin varmaan lähinnä se, mistä arvelee tavalla tai toisella jotakin saavansa, siis jo ihan yksittäisten kirjojen kohdalla. Runsaudenpulassa on pakko valita myös pois ja silloin karsiutuu ensimmäisenä se kirjallisuus josta ei juuri kyseisellä hetkellä koe saavansa mitään. Luettaviksi taas valikoituu kirjoja, joilla uskoo olevan annettavaa. Aina ennakko-odotukset ja lukukokemus eivät tietenkään kohtaa.<br /><br />Taideromaanin käsite on sekin minusta vähän hankala, koska taiteen rajat ovat vaikeasti määriteltävät. Jos taiteelle asetetaan tietyt tarkkarajaiset kriteerit, niin asia on eri. Mutta voiko taidetta rajata ja karsinoida? Tuo sanataide on minusta sisällöllisesti vapaampi sana kuin taideromaani, mutta ehkä tämä on vain oma omituinen näkemykseni. Taidan kyllä mennä nyt jälleen kerran solmuun tai eksyä ainakin jonnekin taiteenfilosofiaan. Taiteeksi kokeminen on ehkä aina myös yksilöllistä. Mutta ei, kaikki kirjallisuus ei ole taidetta. Ja tuo lukuromaanin käsite, niin: se on mutkaton, jos sitä osaa mutkattomasti käyttää. Minulle se taitaa olla vähän mutkikas ja pöhkö ja samalla myös jotenkin sisällyksetön.<br /><br />Tuo naistenromaani on tosiaan mielenkiintoinen termi ja vähän kummallinenkin. Romanttiseksi hömpäksi minäkin sen miellän eikä Tuulen viemää sellaista ole, vaikka se minun polviani niin ihanasti tärisytteleekin. Ja varmaan juuri chicklit-romaanit ovat sellaisia nykyajan ”naistenromaaneita” ja vaikka niilläkin omat kaavansa kai on, niin taitavat ne kuitenkin vähän romanttisen hömpän konventioita tuuletella. Huonohkosti tätä lajityyppiä omakohtaisesti tunnen, mutta jotakin siihen sisältyvää olen joskus ehkä tullut lukeneeksi. <br /><br />Nälkävuosi on muuten minustakin hieno - (sana)taidetta!<br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-29932700872613916042015-04-10T19:13:33.562+03:002015-04-10T19:13:33.562+03:00Kirjallisuuden jaottelut ja siihen kehitellyt term...Kirjallisuuden jaottelut ja siihen kehitellyt termit TYÖVÄLINEINÄ on se, miten minäkin ne koen. En koskaan ajattele luettavaa valitessani, mihin se nyt sijoittuisi. Lukiessa saa sitten joskus oivalluksen, että ooh tämä onkin enemmän, tämä on taidetta. Näin tunsin esim. Nälkävuosi-kirjaa lukiessani. Mikä helmi, mikä harvinaisuus! <br /><br />Minun jaotteluissani taideromaanien osuus romaaneista on pieni, kuin laudaturien määrä yo-kirjoituksissa. Onko se 5 % nykyään? Suurin osa julkaistuista romaaneista on tavallisia luettavia, ok-romaaneja, olkoon lukuromaneja.<br /><br />Mielenkiintoinen tuo termi naistenromaani. Olisiko se jäämässä pois? Se on jotakin romanttista hömppää, ei sovi kuvaamaan Tuulen viemää minustakaan, ja erilaista kuin nykyinen chiclit, joka on raikkaampaa ja modernimpaa. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-3838462485450244142015-04-09T21:41:41.614+03:002015-04-09T21:41:41.614+03:00Kaisa Reetta, tämä tuulenvire taitaa nyt olla kyll...Kaisa Reetta, tämä tuulenvire taitaa nyt olla kyllä vähän sellainen sekasuuntainen tuulahdus. Mutta olkoon, puhallellaan välillä hiuksia silmiltä pois :)<br /><br />Ajattelin tätä kirjoitusta kirjoitellessani sitäkin, kuinka tämä keskustelu pyörii pitkälti omien lukijaidentiteettiemme ympärillä (ja tästä taisi olla puhetta myös siellä sinun kommenttiosastollasi). Samalla keskustelu sivuaa tietysti kirjallisuutta yleisemminkin, mutta varmaan juuri tämä tietty henkilökohtaisuus tekee tästä keskustelunaiheesta myös herkän. Arvottamisestakin tulee uskaliasta, kun tietää että kirjallisuudenystävät ovat lukumieltymyksiltään niin erilaisia. Omalla kohdallani haluan tähdentää, että esim. se, että itse arvostan viihdettä vähemmän kuin sitä ns. korkeaa kirjallisuutta, ei tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi viihdekirjallisuuden funktioita oman lukijuuteni ulkopuolella. Ja tosiaan, olenhan itsekin ehtinyt elämäni varrella lukea myös viihdettä moneen kertaan - kuinka se siis voisi olla minusta merkityksetöntä?<br /><br />Minäkin luulen, että luokittelemme väistämättä. Ja pidämme toisenlaisista asioista toisenlaisia enemmän. Ja kyllä, mieltymykset ohjaavat ymmärtämään myös omaa arvomaailmaa, ihan siis yleisestikin ottaen eikä vain kirjallisuuden kohdalla.<br /><br />Ja niin, tuo sanataide ei tosiaan ole ongelmaton sana sekään. Mutta on siinä minusta silti tiettyä avaruutta verrattuna ”korkeaan”. Jotenkin se on minusta sanana huolettomampi ja sallivampi eikä niin arvottava, vaikka siinä tuo taide onkin. Ja taidehan on aina monimuotoista, eikö? No, lähinnä tämä ehdotus oli ehkä kokeilevaa leikkiä - en tiedä, ratkaisisiko se näitä rajanvedon ongelmia lopulta mitenkään. Mutta tuuletellahan saamme ja ehkäpä hieman leikkiäkin.<br /><br />Kiitos sinulle kommentistasi Kaisa Reetta ihana! Ja kauniista pyynnöstäsi - se heitti minut kyllä melkoiseen myllerrykseen mutta oli avartavaa saada ajatuksia järjestettyä edes tämän verran: valmista ei tullut, mutta mahtaako valmis olla mahdollistakaan. Ehkä on hyvä antaa huimata vaan :)<br /><br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-60217482327630699592015-04-09T21:18:50.982+03:002015-04-09T21:18:50.982+03:00Auts, jä näitä typoja vaan tulee...
Ihana katja ...Auts, jä näitä typoja vaan tulee... <br /><br />Ihana katja siis :)Kaisa Reettahttps://www.blogger.com/profile/16729646610081899907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-77867527379608593562015-04-09T21:17:47.749+03:002015-04-09T21:17:47.749+03:00hana Katja, sinä toit tähän keskusteluun uuden tuu...hana Katja, sinä toit tähän keskusteluun uuden tuulenvireen! <br /><br />Tästä kaikesta keskustelusta on itselleni jäänyt päällimmäiseksi mieleeni se, kuinka eri tavoin me kaikki lukijat kirjoja luemme ja lukemaamme luokittelemme. Ihminen nimeää ja jakaa asioita erilaisiksi kokonaisuuksiksi, 'luokiksi' jollain tavoin aina - se kuuluu ihmisluontoon ja väitän, että nekin, jotka haluavat irtisanoutua moisesta toiminnasta ja näin ehkä kokevat olevansa siitä vapaita, eivät sitä tosiasiallisesti kuitenkaan ole. Minusta on hyvä tunnistaa ja tunnustaa tämän kovin inhimillisen piirteen olemassaolo ja suunnata kiinnostus sen jälkeen siihen, m i t k ä t e k i j ä t saavat minut luokittelemaan asioita (tässä tapauksessa siis lukemiani kirjoja) siten, kun niitä luokittelen. Parhaimmassa tapauksessa asian pohtiminen antaa minulle tärkeää tietoa omasta arvomaailmastani. <br /><br />Olen tämän keskustelun puitteissa joutunut puntaroimaan siis ennen kaikkea omia ajatuksiani. Olen myös huomannut, kuinka herkällä alueella tässä olemme liikkuneet: kirjamieltymykset ja luetun luokitteleminen kun ovat hyvin henkilökohtaisia, jopa persoonaan meneviä asioita. Oppia erilaisista näkemyksistä on tullut roppakaupalla. <br /><br />Sanataide korkeakirjallisuuden sijaan käytettäväksi kuulostaa hienolta idealta! Paitsi siinäkin tulee pohdittavaksi se (kuten kirjoituksessakin mainitset), että mikä sitten voidaan luokitella taiteeksi ja kuka luokittelun tekee. Tässäkin mennään kon henkilökohtaisiin mieltymyksiin. <br />Hyvä näitä asioita on pyöritellä vaikka vähän huimaisikin! :) <br /><br />Kiitos ihanasta kirjoituksestasi. Minäkin luin sitä Ompun lailla: suuresti nauttien! <3<br /><br />P.S.Poistin edellisen kommenttini näppäinvirheiden vuoksi. Kaisa Reettahttps://www.blogger.com/profile/16729646610081899907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-29410622491420628802015-04-09T19:07:32.262+03:002015-04-09T19:07:32.262+03:00Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.Kaisa Reettahttps://www.blogger.com/profile/16729646610081899907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-78578714202093496052015-04-09T15:57:51.232+03:002015-04-09T15:57:51.232+03:00Omppu, sinä olet niin suloisen suopea. Oikeasti tä...Omppu, sinä olet niin suloisen suopea. Oikeasti tämä ryöpsäykseni on täynnä keskeneräisyyksiä. Mutta lämmin kiitos - sekä kiitoksista että ajatuksistasi.<br /><br />Ihan paras on tuo että ”luenpa nyt tässä korkeakirjallisuutta”. Kyllä minä vaan ainakin ajattelen että luen :D Tai ainakin nyt sitä ”parempaa”. Ja sinä tietysti myös. Viime kädessä tuo ei ehkä kuitenkaan ole oman lukijuuteni määrittelemisen ydin, vaikka olenkin lukemisissani omien intressieni mukaan valikoiva enkä ainakaan juuri nyt halua lukea esim. sitä viihdettä. Toisinaan mietin sitäkin, ovatko esim. kaikki klassikot korkeita (ja onko sillä väliä). Ainakin niiden lukeminen on usein kohottavaa tai ainakin avartavaa. Ehkä kyse onkin pitkälti juuri tästä, noin niin kuin yleensäkin: miten paljon uutta teos kirjallisuutena antaa vs. miten paljon se toistaa samoja tuttuja kaavoja.<br /><br />Ja niin, kyllä kai se kirjallisuusihminen minussakin osaa erottaa toisistaan viihteen ja korkeakirjallisuuden ja ymmärtää näiden käsitteiden sisällöt edes suunnilleen oikein. Ongelmat juontuvat ehkä enemmänkin siitä arvottamisesta: menen solmuun kun alan miettiä onko näitä oikein eriarvoistaa (itse olen siis pahis, joka myös arvottaa, mainituin kriteerein). Kirjallisuudentutkimuksessa on kai kuitenkin myös se näkökulma, että erilaisilla kirjallisuuksilla on erilaisia tehtäviä eikä kaikki kategorisointi ole samalla myös arvottavaa vaan nimenomaan tutkivaa ja tarkastelevaa. Enkä koe olevani tuuliviiri, jos ajattelen myös näin. Sekainen kyllä, mutta en tahdoton kieppuja.<br /><br />Ja kyllä, ainakin juuri tutkimus tarvitsee tietyt vakiintuneet käsitteensä, jotka kaikki diskursseihin osallistujat ymmärtävät samalla tavalla. Miten keskustella saati tutkia, jos yhteisiä merkityksiä ei ole? Toisaalta myös tutkimuksen piirissä ehkä toisinaan tuuletellaan käsitteistöä, tehdään tiettyä semanttista analyysia siitä mitä mikäkin sana muuttuvassa maailmassa tarkoittaa. Nykymaailmassa on niin paljon erilaisia kirjallisuuksia, että viihteellisen ja korkea rajanveto on siksikin ehkä entistä hankalampaa - ehkä saan itsekin vedota sekoamisissani juuri tähän.<br /><br />Tuo lukuromaanin käsite on hankala. Minulla ei ole sen suhteen suuria tunteita suuntaan eikä toiseen mutta kyllä sen tosiaan voi ajatella myös eräänlaiseksi pilkaksi. Useimmat sanan käyttäjät sitä silti tuskin sellaisena käyttävät, vaan lataavat sen päinvastoin melko myönteisellä sisällöllä. Toivotaan kuitenkin, että tuota Rakastumisia ei kukaan uskalla tällä sanapahalaisella määritellä :)<br /><br />(Tuon Tuulen viemään kohdalla pidän kyllä mielivaltaisuuteni. Että naistenromaani. Eikä ole.)<br /><br /><br /><br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-2901997204256901582015-04-09T11:38:19.083+03:002015-04-09T11:38:19.083+03:00Voi Katja ihana ihminen, sinun pitäisi saada joku ...Voi Katja ihana ihminen, sinun pitäisi saada joku palkinto tästä kirjoituksestasi. Kyllä on komeaa. Kyllä on mahtavaa. Kyllä on mietittyä. Kyllä on pohdittua. Kyllä on perusteltua. Ihan erityisesti kiitos kursivoiduista kohdista.<br /><br />Luulin jo sanoneeni, mitä haluan tästä aihepiiristä sanoa, mutta vielä tuli jotain mieleen, ehkä osin kertauksenomaisestikin aikaisemmin sanomaani. Toki on myös niin, että kun näitä juttuja on täällä pohdittu, niin ne vielä elävät päässä ja saavat uusia rihmoja kantaakseen.<br /><br />Mitä kirjoitat sanasta ”parempi” kirjallisuus ja viihteellinen kirjallisuus, olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Ajattelen, että kirjallisuudentutkimuksellisilla termeillä on aikojen kuluessa muotoutuneet ns. perusmerkityksensä, ie. merkityksensä, joissa niitä yleisesti käytetään. Sinänsähän sanojen merkitykset, kuten sanat itsekin, ovat sattumanvaraisia, mutta käytössä niille muodostuu tiettyjä merkityksiä. Luulen, että esim. korkeakirjallisuus on termi, jonka ainakin suurin osa ymmärtää suht samalla tavalla riippumatta siitä, lukeeko korkeakirjallisuutta vai ei. Mikään ei tietenkään estä käyttämästä tuota sanaa ihan toisinkin, mutta kommunikaatio ei voi toimia, jos jokainen antaa sanoille hyvin omiaan tai mielivaltaisia merkityksiä. <br /><br />Lukuromaanista sen verran, että ennen näitä lajikeskusteluja se oli minulle suht neutraali termi, johon en kiinnittänyt erityistä huomiota esim. lukiessani muiden blogeja. Nämä keskustelut ovat kuitenkin herättäneet varsinaisen inhon tuota sanaa kohtaan. En itsekään tiedä, miksi reagoin niin vahvasti, mutta melkein tekisi mieli sanoa, että jos joku bloggari tuota sanaa käyttää teoksesta, josta en itse tiedä mitään, niin saa kyseinen teoskin jäädä lukematta. Ainakin niin pitkäksi aikaa, että olen jo unohtanut, että tuota termiä on käytetty. Jos nyt joku tulee väittämään, että Javier Mariasin Rakastumisia (teos, josta olen edelleen tiloissa) on lukuromaani, niin en takaa, mitä tapahtuu. :) Jos tämän nyt sanoisi mahdollisimman suoraan, niin minusta lukuromaani-sana on pilkkaa kirjallisuutta kohtaan. Tämä ei tietenkään missään tapauksessa tarkoita, että minulla olisi mitään sitä vastaan, että tuota sanaa käytetään. Oksetukseni tuota sanaa kohtaan vaan on pelkästi kasvussa.<br /><br />Itse en ole oikeastaan koskaan ajatellut, että luenpa nyt tässä korkeakirjallisuutta. Silti väitän, yleisiin hyvän kirjallisuuden kriteereihin perustuen, että suurin osa lukemastani on kallellaan tuohon suuntaan. On myös niin, että väkisinkin sitä arvottaa esim. lukemiaan kirjoja suhteessa toisiinsa tai en nyt ainakaan osaa mieltää, miten olisi mahdollista pitää kaikkea lukemaansa samanarvoisina, yhtä hyvinä tai huonoina tai keskinkertaisina teoksina. Tästähän kertoo sekin, että useimmat bloggarit kirjoittavata vuoden päättyessä postauksia, jossa esittelevät parhaimpia kuluneena vuotena lukemiaan teoksia. Henkilökohtainen mieltymys on tietysti täysin eria asia kuin se, onko teos ns. parempaa kirjallisuutta tai viihdettä, mutta omassa kontekstissään, väittäisin, jokainen tällaista paremmuusjärjestyksen asettamista tekee – siitäkin huolimatta, että se on usein tuskallista ja vaikeaa.<br /><br />Lopuksi vielä isot kiitokset tästä hienosta kirjoituksesta. Luin tekstiäsi nautinnolla ahmien.<br />Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.com