tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post2296839623761907737..comments2023-04-30T13:05:53.079+03:00Comments on Kirjojen kamari: Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet (2011)Katja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-69332974067257082552015-04-08T11:56:29.406+03:002015-04-08T11:56:29.406+03:00Katja, on ihanaa ajatella että olemme olleet samoi...Katja, on ihanaa ajatella että olemme olleet samoihin aikoihin saman kirjan äärellä. Minä luin tätä pitkäperjantaina, lankalauantaina ja ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna. Ehkä liian nopeasti, mutta en nyt voinut muuta... Toisaalta tämä on niitä teoksia, jotka ovat myös palattaviksi tarkoitettuja. <br /><br />Mietistelinkin tuossa jo Kaisa Reetalle, että ehkä Björkmanin tekstin kohtaaminen ei edellytäkään täyttä samanmielisyyttä vaan ennen kaikkea halua tehdä matka. Tietty avoimuus henkisyydelle ja pysähtymiselle lienee kyllä hyvä matkatoveri. <br /><br />Toivottavasti olet jo parantumaan päin! Ihanaa, että jaksoit kommentoida, kiitos kaimani <3Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-76324426967449640932015-04-08T11:46:04.415+03:002015-04-08T11:46:04.415+03:00Ainakin siitä kehkeytyisi yleisön avarakatseiset a...Ainakin siitä kehkeytyisi yleisön avarakatseiset ajatukset huomioivaa! Ja eikö kuulosta hienolta: ihmiskunnan henkinen muisti ja historian lukeminen jne! Voisi tulla hyvinkin mielenkiintoinen vuoropuhelu.Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-60160276376145261522015-04-08T11:42:43.490+03:002015-04-08T11:42:43.490+03:00Kaisa Reetta, minusta tuntuu, että samalla kun lue...Kaisa Reetta, minusta tuntuu, että samalla kun luen Björkmania luen myös jotenkin hänestä ohi. Luettu kasvaa ja laajenee ja lakkaa olemasta yksinomaan kirjassa olevia sanoja ja merkityksiä. Näinhän on kyllä toisaalta aina, kaiken kanssa. Mutta ehkä Björkmanin teksti on niitä tekstejä, jotka erityisen anteliaasti antavat ajatuksen kulkea etäälle. Hänen tekstinsä herättää etsimään omia ajatuksiaan, eikä sen kohtaamisen edellytys välttämättä olekaan yksimielisyys vaan halu tehdä mielenkiintoinen ja syvälle luotaava matka.<br /><br />Mietin nyt myös sitä, missä määrin samanmielisyys ylipäätään määrittelee lukukokemusta. Ei se tietenkään yhdentekevää ole (on sellaistakin, mitä luen pöyristyneenä tai vähintään syvällä ärtymyksellä, koska en voisi olla enempää eri mieltä), mutta teksti, jonka kanssa voi asettua rakentavaan keskusteluun tietyistä näkemyseroista huolimatta, voi olla hyvin avartava. Björkmanin kanssa olen samaa mieltä mm. siitä, että nykymaailma tarvitsee pysähtymistä ja syvyyssuuntia. Samoin siitä, että (mielen)maisemat ovat monikerroksisisia ja että maiseman voi kokea pyhänä. Ja siitä, että tietty henkisyys ja avoimuus taiteelle tekee ihmiselle ja ihmiskunnalle hyvää. Oma ajatteluni tähdentää kuitenkin ennen kaikkea henkisyyden avaruuksia, ei niinkään tiettyyn uskontoon sitoutunutta uskonnollisuutta. Ja niin, populaarikulttuuri ei ole minulle(kaan) mikään kirossana: miten köyhä kulttuurimaisemamme olisikaan ilman sitä. Ei myöskään ole yksinkertaista vastata siihen, mikä lopulta on populaarikulttuuria ja mikä sitä toista (en sano korkeaa tms., koska mieleni kiukuttelee nyt sanoja vastaan). Björkman kyllä tosiaan käyttää populaarikulttuuria jonkinlaisena ”klassisen sivistyksen” vastakohtana, mutta kun asian yksinkertaistaa, luulen ymmärtäväni mitä hän tahtoo sanoa: jotakin suhtautumistapojen erilaisuudesta ja mm. menneisyyden ymmärtämisen tärkeydestä. Oikeasti populaarin ja sen toisen rajaa ei tietenkään ole kovinkaan yksinkertaista vetää (huh miten vaikeaa, herää nyt kysymys siitäkin tarvitaanko koko rajaa edes - ehkä sen on ainakin annettava olla tarkoituksellisen häilyvä). <br /><br />Moraalia Björkmanin tekstissä ehdottomasti on. Ja kyllä, myös minusta moraalista - ja etiikasta - on keskusteltava ja paitsi pyhän, myös kaiken arkisen äärellä. Myös se, että teksti jakaa lukijoitaan, on minusta rikkaus, sillä tällainen teksti herättää parhaimmillaan hienoa keskustelua (kuten nyt, ihanaa!).<br /><br />Sinä sanot hienosti: ”Kun tällaisten pienten kivien yli pääsee, Björkmanin teksti avautuu. Ja se avautuu sitä laveammalle, mitä pidempään hänen tekstinsä äärellä viipyy!” Minä en ainakaan tällä ensimmäisellä lukukerrallani juurikaan kompastellut, en myöskään silloin kun luin Valkoista valoa. Ehkä potkin ne pistelevät kivet pois ja silottelin polkuani - kiehtovat ovat nämä lukijan polut ;) <br /><br />Kiitos kommentistasi sinä ihana Kaisa Reetta ja kaunista kevätviikkoa <3<br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-29718763329089138682015-04-08T11:15:16.429+03:002015-04-08T11:15:16.429+03:00Björkman voisi lukea sitaatteja teoksistaan ja sii...Björkman voisi lukea sitaatteja teoksistaan ja siihen väliin Paleface vetäisi säkeitä biiseistään. Täydellistä! Niin tehdään kultuurista ... mikäs tehtäiskään?Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-78478456428052946322015-04-08T11:09:23.304+03:002015-04-08T11:09:23.304+03:00Omppu, ilmaisuihin takertuminen on toisinaan - kut...Omppu, ilmaisuihin takertuminen on toisinaan - kuten nyt - erittäin avartavaa. Merkityksiä pyöritellessään tulee miettineeksi sitäkin, kuinka huolimattomastikin sanoja saattaa käyttää ja kuinka merkityskuilut saattavat syntyä juuri siitä. Enkä nyt ollenkaan tarkoita, että jokaista sanaansa pitäisi neuroottisesti vahtia, aihe kysymyksineen vain on erittäin mielenkiintoinen.<br /><br />En minäkään usko, että Björkmanin on tarkoitus saarnata. Mutta - kuten Kaisa Reettakin tuolla alempana totetaa - vahva moraalin ulottuvuus hänen tekstissään kyllä on. Varmaan lukijasta riippuu, näkeekö tämän ulottuvuuden myös moralisoimisena. Minulle Björkmanin teksti on enemmänkin lempeä rauhoittumisen ja syventymisen kutsu, enkä koe että hän saarnaisi minulle varsinaisia elämänohjeita vaan että hän kutsuu minua ajattelemaan. Tiedostan kuitenkin, ettei oma lukutapani ole ainoa mahdollinen.<br /><br />Varsinaista elitismiäkään ei Björkmanin tekstistä minulle oikeastaan välity, vaan ennen kaikkea ajatus (hyvästä) pysähtymisestä. En osaa sanoa, suosiiko hän vain ”korkeaa”, pitäisi ehkä kysyä häneltä :) Näin saattaa toki ollakin, mutta jotenkin se ei tässä omaan ajatteluuni nyt särähdä - jos hän ajatteleekin näin, niin se jää minun luennassani muun alle, ennen kaikkea sen että maailma on niin kiireinen ettei syvyyttä ehditä arvostaa (ja huom: ainakin minulla ”syvyys” viittaa myös uskonnollisuuden ohittavaan syventymiseen). Juuri pysähtymättömyyttä Björkman kyllä varmaan vastustaa ja niin vastustan minäkin, jos se on ihmisen ainoa olotila. Luulisin, että henkinen tasapaino syntyy kepeyden ja syvyyden, hitauden ja ohittamisen ja kyllä - kellumisen ja sukeltamisen - (itselle) oikeista suhteista.<br /><br />Pysähdyin pohtimaan myös tuota, että näitä asioita ei ajattele niin kauan kuin joutuu taistelemaan päivittäisestä leivästään. Näinhän se on, perustarpeet tulevat ensin. Toisaalta henkinen rikkaus eri muodoissaan saattaa pitää elinvoimaisena (myös) silloin, kun elämä on aineellisesti niukkaa - tämä pätenee kuitenkin lähinnä suhteellisen köyhyyden ympäristössä, ei siellä missä on oikea nälkä. Ajatellaanpa vaikka monia kirjailijoita: aika laiha se leipä taitaa olla, mutta ajatuksia riittää. Ja nyt en todellakaan tarkoita, että köyhä eläköön pyhillä hengillään (erinäisiä yhteiskunnallisia korjauksia kiitos!), vaan että rikas henkinen elämä pohdiskeluineen kuuluu myös hänelle. No, tästä on enää pieni askel politiikkaan. Totean vielä, että kavahdan kultalusikoiden sumentamaa ajattelua, mutta Björkmanin tekstiä en sellaiseksi kokenut.<br /><br />Eipä siis muuta kun Palefacea soimaan, kulttuurielämyksestä toiseen :)<br /><br />PS. En malta odottaa, että pääsen itsekin tarttumaan tuohon ajatuksia aktivoivaan Rakastumisiin!<br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-79264510094302037992015-04-07T09:01:34.051+03:002015-04-07T09:01:34.051+03:00Tämä jonkinlainen takertuminen tiettyihin ilmaisui...Tämä jonkinlainen takertuminen tiettyihin ilmaisuihin – syytän siitä pääsiäisseuralaistani Javier Mariasia. :) Syytän ja ennen muuta kiitän. Ymmärrän toki myös tuon Björkmanin pointin kellumisesta siinä merkityksessä, että ihminen passiivisesti vastaanottaa suuren määrän kaikenlaista, eikä pysähdy niitä miettimään. B. kirjoittaa toteavasti ja ehkä siinä on joku kohta, joka nyt särähti. Tietysti on mahdotonta jatkuvasti kirjoittaa muodossa ”monet ihmiset”, ”useat” jne. ja ehkä mielenkiintoista onkin nyt se, miksi tästä hänen kirjoittamastaan tuli tunne, että hän hieman saarnaa. En oikeastaan edes usko sen olevan hänen tarkoituksensa.<br /><br />Mitä tulee ns. korkeakulttuuriin eri taiteenlajit läpäisevänä asiana, eikö pelkästään tämän kulttuurisen osa-alueen kunnioittaminen olen tietyllä tavalla myös pakenemista? Tässä on nyt varmasti omalla osallani se vaikeus, että olen enemmän sämplääjä, pidän niin kovasti siitä, kun hyvin erityyppiset asiat tuodaan yhteen ja niiden annetaan vaikuttaa toisiinsa ja toista tarkastellaan toisen kautta. Jotenkin nyt koin, että B. suosii vain korkeaa, vaikka tämäkin voi hyvin olla väärä tulkinta. On ongelmallista, kun alkaa tuoksua elitismiltä. Onhan myös niin, että vasta tietynlaisessa elämäntilanteessa voi ylipäätään tällaisia kysymyksiä miettiä. Vasta silloin, kun elämä ei mene pelkästään leipäpalan parissa juoksemaan. Ehkä juuri tästä tulee se, että alan vieroksua B:n tekstiä. Haluaisin lukea, mitä mieltä B. on poliittisesta räpistä.<br />Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-26681268476637126552015-04-07T08:46:37.289+03:002015-04-07T08:46:37.289+03:00Ihana kaimani, meillä oli ainakin yksi sama pääsiä...Ihana kaimani, meillä oli ainakin yksi sama pääsiäiskirja: minäkin luin tämän. Luin kirjaa kiirastorstaina ja pitkäperjantaina - miten hyvin tämä sopikaan juuri tuohon ajankohtaan. Kuten moni muu kommentoija, en minäkään ole kaikesta samaa mieltä Björkmanin kanssa, mutta tästä kirjasta välittyi silti jonkinlainen valo, henkisyys, viisaus ja ajattomuus. Siitä välittyi rauha.<br /><br />Olen kuumeessa ja siksi kommentini jää lyhyemmäksi kuin mitä sinun upeasti kirjoittamasi teksti ja Björkmanin hieno kirja ansaitsevat. Mutta halusin kuitenkin jotain sanoa. <3<br />Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-6153294387475025162015-04-07T01:52:36.562+03:002015-04-07T01:52:36.562+03:00Typokorjaus: mentaliteetilla
Samalla toivotelen i...Typokorjaus: mentaliteetilla<br /><br />Samalla toivotelen ihanaa alkanutta viikkoa, Katja! <3Kaisa Reettahttps://www.blogger.com/profile/16729646610081899907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-91282649583301253922015-04-07T01:48:54.810+03:002015-04-07T01:48:54.810+03:00Katja, niin sydämellä kirjoitit tästä kirjasta, et...Katja, niin sydämellä kirjoitit tästä kirjasta, että... Palailen pääsiäistunnelmista arkeen, on yö, yritän kirjoittaa vielä näin yösydämen hetkenä kirjasta, jonka pääsiäisen aikana luin... Ja sitten saavuin tänne sinun luoksesi ajatellen, että oi jospa Katja olisi jotakin jo kirjoitellut. Ja olithan sinä! <3 <br /><br />Hannu-Pekka hämmentää pakkaa sopivasti. Hän kirjoittaa tärkeistä asioista mentaliteetillä, joka on omiaan jakamaan lukijoita hänen tekstiään rakastaviin ja sitä jollain tasolla vierastaviin. Hänen vahva kannanottotapansa on eittämättä yksi hänen vahvuuksistaan! Hän ei kirjoita pelkän kirjoittamisen vuoksi, eikä saadakseen ilmoille vain kauniita lauseita taiteen olemuksesta. Häntä ajaa tuli: hänellä on sanomisen pakko, suorastaan herättelemisen himo, ja siksi tekstissä saattaa aistia myös moraalin. Entäpä tarvitaanko nykyään moraalisia kannanottoja? Minun mielestäni ehdottomasti! <br /><br />Se, että en itsekään voi allekirjoittaa kaikkia Björkmanin lausumia tässä teoksessa, ei vähennä rakkauttani tätä kirjaa kohtaan. Esimerkiksi nuo hänen mielipiteensä populaarikulttuurista ja uskonnottomuuden aiheuttamista arvotyhjiöistä tuntuivat hieman yksioikoisilta. <br /><br />Kun tällaisten pienten kivien yli pääsee, Björkmanin teksti avautuu. Ja se avautuu sitä laveammalle, mitä pidempään hänen tekstinsä äärellä viipyy! <br /><br />Kiitos ihanasta hetkestä, Katja..... Sinun kaunis, ajatuksella kirjoitettu Björkman-tekstisi kuljetti minut pääsiäisestä ihanaan arkikevääseen! <3Kaisa Reettahttps://www.blogger.com/profile/16729646610081899907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-41496326355164455542015-04-06T17:48:53.879+03:002015-04-06T17:48:53.879+03:00Sara-siskoseni, kiitos ihanasta, sydäntentäyteises...Sara-siskoseni, kiitos ihanasta, sydäntentäyteisestä kommentistasi! ♥ Björkmanin teksti on todellakin hurmioittavaa, hellivää ja rauhoittavaa - ja kyllä, intiimiä. Hänen sanansa saavat lukijan matkaamaan syvälle omaan itseensä ja myös lukukokemukseen kirjoittuu oma ja henkilökohtainen ehkä tavanomaista herkemmin. Björkman näyttää toteen juuri sen, että yksityisestä tulee yleistä - että oman jakaminen avaa yhteyksiä ja mielen monikerroksisuuteen rakentuneita ovia.<br /><br />Tuntuu, että samalla kun hänen tekstinsä äärellä rauhoittuu, lähtee myös matkalle, jossa ajatuksia on valtavan paljon. Ne ovat kuitenkin ajatuksia, jotka eivät aiheuta kiireen tai hälinän tuntua, vaan pikemminkin levollisuutta. Niin: ehkä Björkmanin tekstien lukeminen on ennen kaikkea rauhoittumista ihmisen (kirjoittajan, lukijan ja ehkä myös ihmisen yleensä) ja samalla jonkin ihmistä suuremman kuuntelemiseen.<br /><br />Toivottavasti metsän maisemat olivat kauniit ja puhuttelevat – oi, varmasti ne olivat! ♥<br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-17283902766813155362015-04-06T17:28:05.412+03:002015-04-06T17:28:05.412+03:00PS. Vielä: tuossa kohdassa jossa "kaikki mikä...PS. Vielä: tuossa kohdassa jossa "kaikki mikä lipuu silmien editse on keskenään samanarvoista", saatoin tehdä Björkmanin tekstille ajattelematonta väkivaltaa, kun katkaisin sen tuohon. Kappale jatkuu: "Sodat ja julmuudet, skandaalit ja urheilutulokset, valtiovierailut ja hirmumyrskyt, historia ja politiikka, taide ja muoti, facebook ja twitter, onni ja kärsimys, elämän alku ja sen loppu." Ajattelisin tämänkin juuri niin, että Björkmanin kelluva ihminen ei kykene pysähtymään minkään äärelle.<br /><br />(Arvaa miksi tästä tuli PS? Koska tämä ei enää mahtunut tuohon kommenttiin. Olisikohan syytä opetella lyhytsanaisuutta?)<br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-38951203207246248922015-04-06T17:23:48.240+03:002015-04-06T17:23:48.240+03:00Omppu, mahtavan ihana kommentti, kiitos suuresti! ...Omppu, mahtavan ihana kommentti, kiitos suuresti! Ja kyllä, hyvä tahto välillämme on niin suurta että ansaitsemme oikeaa, aitoa keskustelua. Ajattelen tämän juuri niin kuin sinä: "ajatusten miettiminen toisesta suunnasta ei ole pahantahtoista, vaan halua tietää enemmän". Sellaisena se on minusta myös huomionosoitus keskustelukumppanin ajattelulle, joten kiitos. Ajatukset, ainakaan minun, eivät tosiaan ole valmiita koskaan, mutta sehän on vain ihana mahdollisuus avartua. (Pakko laittaa tähän myös sitä sydänhymistelyä, koeta kestää: <3)<br /><br />Tiedätkö, luulen etten minä(kään) lopulta ajattele kaikesta aivan samalla tavalla kuin Björkman. Uskoakseni lähestymme mm. Jumaliamme hieman erilaisista näkökulmista. Mutta myös jotakin yhteistä tuntuu olevan, ja näissä(kin) asioissa minua kiinnostaa myös samuus erilaisuuden takana. Rakastan suuresti mm. sitä Björkmanin ajatusta, joka välittyi minulle ensimmäisen kerran syksyisestä messuraportistasi - sitä, että taide on Jumalan etsimistä ihmisessä. Se on ajatus, joka on jäänyt minuun ja alkanut kirkastaa minulle jotakin tärkeää. Ja niin, tuon sielujen kuohkeuttamisen ajattelen jonkinlaisena hyvää tekevänä pöyhimisenä, jonakin joka antaa sielulle ilmaa ja tilaa, vapauttaa sitä puristuksista. Mutta kuten aina, sanojen merkitykset ovat likiarvoja. <br /><br />Erään likiarvojen kasautuman taidamme kohdata myös sanassa populaarikulttuuri: mitä se mahtaa kenellekin tarkoittaa? Yksi rinnastaa sen ehkä (tyhjään) "viihteeseen", toinen taas näkee siinä (myönteisemmän) ulottuvuuden, jonka kautta se tarjoilee laajoille ihmisjoukoille tärkeitä(kin) sisältöjä. Populaarikulttuurin rinnastaminen (ja/tai yleistäminen) pinnalliseen rahahuttuun on tietysti ongelmallista jo siksi, että sen kirjo on niin laaja, eikä populaarikulttuuria voi pitää synonyymina tyhjälle (kuten ei ehkä myöskään viihdettä). Minulle tämä(kin) taitaa olla käsite, jonka sisältö(j)ä minun olisi ehkä hyvä syventyä ajatuksella miettimään.<br /><br />Luulisin, että Björkman ajattelee tässä ennen kaikkea sitä, että sisällöt vastaanotetaan kaiken runsaudessa pinnallisesti ja nopeasti, ja näin minäkin tämän ajattelen - että ei syvennytä, vaikka syventymisen mahdollisuus olisi (myös siinä "pinnallisessa"). Myös tuo kelluminen rinnastuu näin ajatellen siihen, että kelluva ihminen ei pysähdy katsomaan syvälle. Björkman puhuu tuossa kyllä myös ajelehtimisesta ja siten liikkeestä, mutta minulle keskiöön nousi liikkeen sijasta pysähtymättömyys (sama asia? ei ole. oi sanojen mutkikkuus ja vajavaisuus!). Kelluminen liikkeenä on minustakin myös myönteistä ja toivottavaa: sisältäähän se sellaisena juuri ajatuksen sattumanvaraisesta ajautumisesta joka voi johtaa arvaamattomiin avaruuksiin. Sinä sanot hienosti: "pidän omana ihannetilanani sekä kellumista että kellumattomuutta ja niiden välisten voimasuhteiden vaihtumista arvaamattomilla tavoilla" ja nyt minä ajattelen, että ilmaisin itseäni kirjoituksessani huonosti, sillä oma kellumisen pelkoni liittyy juuri siihen, että VAIN kelluisin enkä koskaan sukeltaisi. Huomaatko: olen samaa mieltä sekä Björkmanin että sinun kanssasi enkä pidä itseäni ollenkaan kaksinaamaisena - te molemmat välitätte minulle ajatuksen, jonka voin jakaa.<br /><br />Mielenkiintoista on muuten sekin, että en itse koe Björkmanin tyyliä juurikaan saarnaavaksi, vaikka toisaalta sen voisi kyllä kokea juuri niin. (Ehkä tämä johtuu siitäkin, että olen itsekin toisinaan hieman saarnaava, hups. Ehkä koen tiettyä samaa aaltopituutta?) <br /><br />Voi Omppu, minusta olisi äärettömän valaisevaa lukea sinun ajatuksiasi Björkmania luettuasi: uskon, että sinun kokemuksesi laajentaisi ja avartaisi omaa ajatteluani. Mutta kyllä, ymmärrän että et lue häntä ainakaan vielä. Kiitän vielä kerran hienosta kommentistasi, joka antoi minulle runsaasti ihanaa ajateltavaa! (Ja niin, kuten tiedät, tiivistäminen ei ole edelleenkään vahvuuteni.)<br />Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-15652332020709755352015-04-06T13:23:02.259+03:002015-04-06T13:23:02.259+03:00Voi, Katja! ♥ ♥ ♥ Olen lukenut aivan mahtavan kaun...Voi, Katja! ♥ ♥ ♥ Olen lukenut aivan mahtavan kauniin tekstisi jo kahdesti, enkä tunnu saavan siitä tarpeekseni. Tavoitan kaikesta kirjoittamastasi valtavasti niitä pakahduttavia tunteita ja sitä samaa liki hurmoksellista olotilaa - ja toisaalta syvää, hyväätekevää ja puhdasta rauhaa, joita kaikkia itse tunsin tämän kirjan (ja kaikkien Björmanin kirjojen!) äärellä. Ja kuitenkin tunnistan myös syvästi intiimin ja yksityisen ulottuvuuden, sillä se on ominaista kaikille Björkmanin teksteille: niiden lukeminen on paljon henkilökohtaisempaa ja intiimimpää, kuin melkein minkä tahansa kaunokirjallisen romaanin. Näiden kirjojen äärellä on osin yksin, oman itsensä ja sisimpänsä kanssa, ja osin jotenkin hyvin voimakkaasti kaksin kirjailijan kanssa. Oleellista on voimakas läsnäolon tunne: lukijan, kirjailijan, kauneuden, jonkin puhtaan ja pyhän. Lukukokemus on jokaiselle omanlaisensa, sillä teos avaa oven itseen.<br /><br />Kirjoituksesi sai mietteliäälle tuulelle, sillä tavalla ihanasti. Lähden nyt koiran kanssa metsään pää täynnä ajatuksia, ja tiedän palaavani tänne vielä monta kertaa.<br /><br />Katja, kirjasiskoni: suuri kiitos tästä! ♥ ♥ ♥Sari R. / p.s. rakastan kirjojahttps://www.blogger.com/profile/03350485380578684476noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-10449729295145816082015-04-06T12:24:32.307+03:002015-04-06T12:24:32.307+03:00Homo fluctuaris - onpas pistämättömästi sanottu. M...Homo fluctuaris - onpas pistämättömästi sanottu. Mielenkiintoista sekin, miten uskonto kulkee Björkmanin pohdiskeluissa mukana ja jotenkin tuntuu hyvältä, että hän on tässä asiassa ihan toivottoman ihastuttavan epätrendikäs. "Kuohkeuttaa sieluja" - hmm. sanotaanko tässä jotakin vai kuulostaako tämä vain kiinnostavalta?<br /><br />Mitä tulee tuohon, että hän kritisoi populaarikulttuurin sisältöjä, niin siihen en voi yhtyä, koska näen tämän enempi niin, että myös ns. pinnallisessa on syvä ja siinä saattaa jopa kiteytyä hyvin oleellisia asioita nykyelämästä, joka ei ole vain tämä hetki, vaan tämä hetki menneen päälle kerrostuneena.<br /><br />"Kaikki mikä lipuu silmien editse on keskenään samanarvoista." No ei ole. Tai ehkä jollain on, toisilla taas ei. Nyt hieman alkaa jo ärsyttämään H-P:n tyyli, joka vaikuttaa saavan hieman saarnamaisiakin piirteitä. <br /><br />Kirjoitat: "Ehkä toisinaan pelkään juuri sitä, että alan kellua." Totta, aiheellinen pelko, mutta yhtä hyvin voisin omalta osaltani sanoa, että pelkään, että jonain päivänä huomaan, että en enää kellu, että olen jumittunut. Mitä kelluminen on? Taas ollaan sanojen määrittelyissä ja en uskaltaisi kenelle tahansa edes kommentoida niin kuin nyt teen tässä sinulle. Tämä perustuu siihen, että uskon vakaasti molemminpuoliseen hyvään tahtoon välillämme ja että ajatusten miettiminen toisesta suunnasta ei ole pahantahtoista, vaan halua tietää enemmän. Ehkä niin, että pidän omana ihannetilanani sekä kellumista että kellumattomuutta ja niiden välisten voimasuhteiden vaihtumista arvaamattomilla tavoilla.<br /><br />Kaikki tuo mitä kirjoitat kuvataiteen maailmasta kuulostaa hyvin houkuttelevalta. Olen sillä saralla varsin noviisi ja tietyllä tapaa jopa nautin siitä, joka ei poista sitä puolta asiasta, että olisi hienoa nähdä syvemmin. Olisi hienoa hurmautua taideteoslähtöisesti.<br /><br />Katja, toistan vielä. Kirjoituksesi on kuvaus upeasta matkasta Björkmanin seurassa. Siitä välittyy suurta rakkautta ja hurmioitumista. Minun ongelmani vaan edelleen on, että en tiedä, miten koen Björkmanin ja siksi en häntä toistaiseksi lue. <br /><br />Haluan kiittää tästä kirjoituksestasi, joka on erinomaisen hienosti juuri pääsiäiseen sopiva ja joka antaa minulle paljon pohdittavaa. <br /><br />Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.com