Runoilijuuden problematiikkaa

Kuzma Petrov-Vodkin: Anna Ahmatova, 1922.

Kuvalähde Wikimedia Commons.

Menettää sanojen tuoreus, tunteen

yksinkertaisuus –

kuin taiteilija menettäisi näkönsä,

näyttelijä äänensä ja eleensä,

kaunis nainen kauneutensa.

Vaan älä yrittää säilyttää itselläsi

lahjaa jonka taivas antoi haltuusi:

meidät on tuomittu tuhlaamaan,

ei säästämään – tiedämme.

Mene siis yksin ja paranna sokeita,

kuullaksesi epäilyn raskaalla hetkellä

oppilaitten pilkan ja vahingonilon,

väkijoukon välinpitämättömän hälyn.

Anna Ahmatova 1915,

suomennos Marja-Leena Mikkola.

**********

Runoilija: lahjallaan siunattu ja tuomittu.