tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post5014008151719943855..comments2023-04-30T13:05:53.079+03:00Comments on Kirjojen kamari: Kirjoittamisen valoa ja vastahankaaKatja / Kirjojen kamarihttp://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comBlogger12125tag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-31431359153934343942017-02-05T18:00:25.722+02:002017-02-05T18:00:25.722+02:00<3 ja :)<3 ja :)Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-66813019617219618162017-02-04T18:05:34.784+02:002017-02-04T18:05:34.784+02:00<3 <3 <3<3 <3 <3 Kaisa Reettahttps://www.blogger.com/profile/16729646610081899907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-78409772891169613212017-02-01T10:41:31.077+02:002017-02-01T10:41:31.077+02:00Kaisa Reetta, taitavat nämä raapustelmat olla jonk...Kaisa Reetta, taitavat nämä raapustelmat olla jonkinlaista terapiaa myös tälle kirjoittajalle itselleen :) Kirjoittamisesta kirjoittamisessa on minusta aina jotenkin kummallisesti sekä jotakin noloa että jotakin vapauttavaa samaan aikaan, ehkä on jotenkin niin että tuntuu yhtä aikaa sekä hyvin henkilökohtaiselta että siltä, että nämä kirjoittamiseen liittyvät tuntemukset ovat varmasti tuttuja monille muillekin kirjoittajille ja että niitä siksi on hyväkin myös jakaa... Ihanaa on, jos joku saa näistä purkauksista jotakin irti :)<br /><br />Ja sano muuta, kyllä kirjoittamiseen liittyy niin paljon myllerrystä että ei sitä aina oikein käsitä. Vaan onneksi tämänkin tunteen jakaa myös niinkin pitkän linjan kirjoittaja kuin Claes Andersson :) Tuo "Luova mieli" toimii aina lohdutuksenani näissä ambivalenssimyrskyissä :)<br /><br />Ja tuo inspiraatio ihanainen on jotakin, johon sekä uskon että en :) On päiviä, joina kirjoittaminen sujuu kuin tanssi ja päiviä, joina siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään. Usein se on kuitenkin juuri tuo tekeminen itsessään, joka sitä inspiraatiota luo ja ruokkii... Niin että taitaa se ryhtyminen kumminkin aina kannattaa :) <br /><br />Sinä ystäväiseni kirjoitat kaikki blogijuttusikin niin ihanasti ja kirkkaasti, että kirjoita ihmeessä muutakin taas <3 Nuo peikot me voitaisiin vaikka yhteistuumin syöttää niin täyteen niitä vaaleanpunaisia leivoksia, että ne pakenevat pahoinvoivina pesiinsä, mokomat möröt :)<br /><br />Kiitos sinulle <3Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-34921919036999523422017-01-30T19:05:11.329+02:002017-01-30T19:05:11.329+02:00Katja, nämä sinun tekstisi ovat kuin terapiaa kirj...Katja, nämä sinun tekstisi ovat kuin terapiaa kirjoittajille, kiitos siis taas kerran! <br /><br />Mietin tässä just yks päivä, miten paljon tulee tuhlattua voimia pelkästään kirjoittamisen välttelyyn ja torjuntaan :) Mistä ihmeestä se johtuu, että vaikka periaatteessa rakastaa kirjoittamista, sen kokee automaattisesti ikään kuin viholliseksi... <br /><br />Ja sitten kun viimein ryhtyy (ilman minkäänlaista inspiraatiota) kirjoittamaan, juttu imaisee mukaansa ja kaikki onkin yhtäkkiä ihan helppoa. Kunnes sama toistuu: torjunta, välttely, pakottautuminen, ilo... Sen olen ainakin huomannut, että aloittaminen on aina sitä vaikeampaa, mitä pidempiä taukoja kirjoittamiseen tulee. <br /><br />En ole kirjoittanut mitään 'omaa' varmaan yli vuoteen. Kynnys on korkealla, peikot raahustaa nurkissa valmiina hyökkäämään ;)Kaisa Reettahttps://www.blogger.com/profile/16729646610081899907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-81455656757485883892017-01-23T20:52:09.094+02:002017-01-23T20:52:09.094+02:00Perfektionismi-peikko irvinaamoineen on turhan tut...Perfektionismi-peikko irvinaamoineen on turhan tuttu näky täälläkin, mutta kovasti koetan sitä aina pois potkia. Ja oikeastihan taitaa olla niin, että täydellisyyttä ei olekaan, pelkkää epätäydellisyyttä vain, ja toisaalta on kyllä aika lohdullistakin niin. Hus hus kaikille peikoille ja kirjoittamaan vaan :) Kiitos taas!Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-20899145811612373062017-01-23T09:33:33.837+02:002017-01-23T09:33:33.837+02:00Niin, ehkä vain pitäisi uskaltautua kirjoittamaan ...Niin, ehkä vain pitäisi uskaltautua kirjoittamaan sitä omaa haparoivaa tekstiä. Pitää antaa omalle sisäiselle perfektionistille kyytiä ja antaa palaa! Blogissa on kyllä mukavaa se, että saa olla oma pomonsa ja ainoa portinvartija, kuten sanoit :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-11971374755744935192017-01-22T16:45:03.490+02:002017-01-22T16:45:03.490+02:00Omppu, niin minäkin luulen - että aika jaettuja ko...Omppu, niin minäkin luulen - että aika jaettuja kokemuksia nämä ovat. Harvassa lienevät ne kirjoittajat, joita epäusko ja keskeneräisyys ja itsekritiikki eivät koskaan koettele. Pakko vaan hyväksyä tämä paketti kokonaisuudessaan. Onneksi kirjoittaminen on kuitenkin niin omaa, että tuota riepotustakin jotenkin kestää, vaikka vaikeaa kyllä välillä on. Kiitos kaunis kommentistasi :) Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-10192130940698726052017-01-22T16:36:48.959+02:002017-01-22T16:36:48.959+02:00Melkein sanoisin, että kannattaa uskaltaa... Minäk...Melkein sanoisin, että kannattaa uskaltaa... Minäkin haaveilin aikani, sitten ryhdyin. Haparointia se alkuun oli ja on vieläkin, ja koko ajan saan taistella itseni ja riittämättömyyteni kanssa, mutta kirjoittamisesta saa sittenkin niin paljon että sitä taistelua jaksaa. Toisinaan kyllä laiskottaa täälläkin :) <br /><br />Mitä bloggaamiseen tulee, niin sehän on juurikin kirjoittamista ja varmasti monelle myös juuri se oma kirjoittamisen tapa. Ja kyllä tämä onkin aika mahtava mahdollisuus kirjoittaa, kanava vapaa ja ainoana portinvartijana saa patsastella itse :) <br /><br />Kiitos paljon kommentistasi!Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-66933416642628178982017-01-21T21:54:28.096+02:002017-01-21T21:54:28.096+02:00Katja, niin tuttua. Luulen, että pitkälti noita ku...Katja, niin tuttua. Luulen, että pitkälti noita kuvaamiasi tuntemuksia kaikki kirjoittavat ihmiset käyvät läpi muodossa tai toisessa. Hienoa pohdintaa.Reader, why did I marry him?https://www.blogger.com/profile/06681040554459323576noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-32000368924121335142017-01-21T11:42:26.806+02:002017-01-21T11:42:26.806+02:00Itse aina vain haaveilen kirjoittamisesta, mutta e...Itse aina vain haaveilen kirjoittamisesta, mutta en uskalla yrittää. Ja ehkä olen liian laiskakin siihen ja luen liikaa ehtiäkseni itse kirjoittamaan. Joten ehkä tämä kirjabloggaaminen sitten on minun juttuni... Mutta silti mielen perukoilla vieläkin piilee ajatus, että jospa joskus...??Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-20000068344573792392017-01-21T08:00:48.873+02:002017-01-21T08:00:48.873+02:00Takkutukka, sitä se on, elämä: keskeneräisyyttä ja...Takkutukka, sitä se on, elämä: keskeneräisyyttä ja epäilyä, valon ja varjon vaihtelua. Ja ei, kehittyminen ei merkitse valmiiksi tulemista - minäkin luulen, että "valmista" ei tule eikä voi tulla ja että elämän ja ihmisyyden ydin onkin oikeastaan juuri keskeneräisyydessä. Ehkä tuo oma "kehittyminen" - kirjoittamisessa ja elämässä ylipäätään - on ennen kaikkea sitä, että antaa itsensä oppia uutta ja pitää mielensä avoimena. Kiitos paljon, kommenttisi ilahdutti jälleen niin kuin kommenttisi aina tekevät <3Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3684420546974743974.post-13853660908277370792017-01-20T18:36:35.707+02:002017-01-20T18:36:35.707+02:00Osuvasti ja tunnistettavin miettein luotaat pienim...Osuvasti ja tunnistettavin miettein luotaat pienimuotoisemmankin kirjoittamisen tuntoja ja ulottuvuuksia. Keskeneräisyys ja epäily ovat osa ihmisyyttä kuin myös valon ja varjon vaihtelu. Kohti kehittymistä on hyvä pyrkiä, mutta omakohtaisesti olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikista pyrkimyksistäni huolimatta niin minä itse kuin maailmakin jäävät väistämättä keskeneräisiksi, ja ehkä ihan hyvä niin.... Postauksesi ovat kiintoisia ja ajatuskulkusi kiehtovaa luettavaa, sopii jatkaa:)Takkutukkahttps://www.blogger.com/profile/09524833300691415631noreply@blogger.com